United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin! Tunnen hyvin tri Leeten mielipiteet ja perusteet hänen tilapäisistä puheistaan sekä hänen kirjoituksistaan, joita hän toisinaan julkaisee hallituksen lehdissä", vastasi Forest. "Ja hän on epäilemättä esittänyt muitakin syitä, jotka vahingoittivat työtä teidän aikananne.
Kerrotte kai siitä joskus toiste lähemmin?» »Siitä on sangen vähän kerrottavaa», vastasin. »Olen jo sanonut kaikki, mitä siitä voi sanoa. Aate on tosin sieltä kotoisin mutta silloin se oli vielä kehdossaan, täällä se on vasta kehittynyt täyteen kukoistukseensa». Samana iltana istuimme tohtori Leeten kanssa vielä hetken yhdessä, sitte kun naiset olivat menneet levolle.
Jos asianlaita oli vieläkin mielestäni siten, tulisi minun ottaa huomioon, että emme elä enää yhdeksännellätoista vaan kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, jolloin rakkaus epäilemättä sekä syttyy nopeammin että ilmoittaa itsensä vapaammin, kuin ennen. Rouva Leeten luota lähdettyäni menin etsimään Editiä.
"Te kirotut narrit", huusi hän kiukusta melkein tukehtuneella äänellä. "Ettekö huomaa, että Forest koettaa pelastaa tuon kavalan ja vaarallisen vanhan tyrannin hengen? Mutta sen ei pidä häneltä onnistuman. Osanani saaliista vaadin Leeten henkeä ja hänen elävän tyttärensä." "Tee, mitä tahdot, Bob", huusivat jotkut joukosta. "Jättäkää tämä talo, Forest", käski Robert Fest.
Ristiriitaiset tunteet ja ajatukset täyttivät sydämeni ja pääni. Olin vakuutettu siitä, että keskustelun jatkaminen johtaisi vakavaan riitaan tri Leeten kanssa, enkä ollut sillä tuulella, että olisin voinut pitemmältä puhella hänen kanssaan. Syytin senvuoksi ankaraa päänkipua ja läksin ulos kävelemään.
Minä kuitenkin vältin selityksen antamista. Olin päättänyt jatkaa keskustelujani Forestin kanssa, mutta samalla luoda itselleni oman, selvän mielipiteen oloja itse tutkimalla. Sillä ainoastaan omien kokemusten kautta saatoin päästä itsenäiseen, varmaan tietoon siitä, missä määrin tri Leeten ja toiselta puolen Forestin kuvaukset pitivät paikkansa.
Eräänä päivänä, kun palasin kävelyretkeltäni pitkin Bostonin katuja tri Leeten taloon, kuulin eräästä viereisestä huoneesta, jonka ovi oli auki, sangen kovaäänistä keskustelua. Jo ensimäiset sanat kiinnittivät tahtomattani huomiotani. Ne lausuttiin syvällä, liikutuksesta vapisevalla äänellä ja kuuluivat: "Neiti Edith on rohkaissut minua jatkamaan käyntejäni."
Kun astutte meidän seuraelämään, herra West, saatte olla valmis vastaamaan joukottain tätä asiaa koskevia kysymyksiä, sillä nuorisoamme tietysti suuresti huvittaa tutustua entisaikojen tapoihin tässä suhteessa» . Minun on myönnettävä, että kokemukseni on osottanut todeksi tämän tohtori Leeten ennustuksen.
Tämä Forestin luoma kuva oloista työarmeijassa näytti minusta sitä kauhistuttavammalta, kun vertasin sitä tri Leeten ruusunpunaisiin kuvauksiin. Minä olin siitä niin tyrmistynyt, etten kyennyt edes yrittämäänkään ryhtyä vastustamaan entisen professorin ja edeltäjäni kuvauksia ja johtopäätöksiä.
Kun Edit Bartlett oli surrut minua neljätoista vuotta, oli hän mennyt naimisiin erään miehen kanssa, jota hän kunnioitti, ja jättänyt jälkeensä pojan, joka oli ollut rouva Leeten isä. Rouva Leete ei ollut koskaan nähnyt isoäitiään, mutta sen sijaan kuullut hänestä paljon, ja kun hänelle syntyi tytär, antoi hän sille nimeksi Edit.