United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pää-asia oli, että kapteeni oli voittanut, mitä oli tahtonut voittaa. Hän oli nyt ainoa suvustansa maailmassa. Rauhallisia vuosia. Pieni orpo oli tuonut siunauksen Varpusten alhaiseen mökkiin. Laurilla oli nyt hevoinen ja kolme lehmää, ja torppari, kellä sen verran elukoita on, on varalliseksi kutsuttava.
Laurilla oli tyhjä säkki kainalossa, jonka hän laski porstuan kynnykselle ja istui itse viereen. "Armollinen emäntä", hän alotti puheensa, "te elätte nyt onnen päivänpaisteessa ja Silpon Lauri on köyhä.
Martina tuli takaisin ja sanoi: "Juoseppi ei ollut Laurilla, ja minä en nähnyt poikaa missään muuallakaan." "Jumala tiesi mihinkä poika on ottanut tiensä. Minä täydyn siis itse lähteä hakemaan häntä." Taavetti meni nyt pois ja kyseli huoneesta huoneesen. Kukaan ei ollut nähnynnä poikaa. Ukko kääntyi sitte kotia, ajatellen tiellä: "poika on kyllä kotona ennen minua."
Hm, myhähti Lauri vaan ja veisti edelleen. Suurimmalla mielihalulla katselin minä tuota suksien tekemistä ensi kerran eläissäni. Helposti huomasin, että Laurilla työkalut eivät olleet minkään nahjuksen kädessä. Hän oli työhönsä täydellisesti harjaantunut.
Pohjolain, Pohjolain! Siell' on hauska vaeltain! Siellä vienot lauluin liikkuu, kukkasilmikot ne kiikkuu päällä niittyin loistavain. Antti sedän pakinoita. Oli suuri ilopäivä Kuusiston Laurilla, kun hänen setänsä, urkuri Antti Arvola, tuli Kuusistoon muutamiksi päiviksi kalastelemaan. Kuusiston läheisyydessä oli näet muutamia pienempiä järviä, joista kesäisin sai runsaasti ahvenia.
Eikö se ole oikeastaan hän, joka on Laurinkin villinnyt? Villinnyt? No niin, tai häneen vaikuttanut hänet »herättänyt», jos niin tahdot. En tiedä, Laurilla on kyllä muutakin syytä miettiä elämäänsä. Minä pidän paljon Anterosta. Hän on niin yleväaatteinen ja hyvä ja hieno, ja hänellä on nähtävästi joku suuri suru.
Esteri ummessa silmin syöksyi vastaan, painoi kukitetun rintansa vasten Laurin rintaa, kietoi kätensä hänen kaulaansa aivan kuin ei koskaan irtautuakseen. »Sinä kuristat minut! Sinä kuristat syleilylläsi!» Laurilla oli todellinen hätä. »Ja minä tukehdutan sinut suudelmillani!» huudahti Esteri. Laurin mentyä Esteri istui tuijottaen lattiaan ja kädet riippuen hervottomina sivuilla. »Neiti Esteri!
Vaikka vaimonsa ei kauan voinut olla rakastumatta nuoreen, komeaan mieheensä, ei sallinut kuitenkaan hänen nöyrä, kaino luontonsa hänen lähetä miestänsä suuremmalla rakkaudella, kuin mitä hän huomasi Laurilla olevan häneen. Lujasti ja vastustamattomasti valtasi nyt rakkauden tunteet Laurin, kun hän miehuutensa täydessä voimassa kohtasi naisen, jonka koko olento tunkeusi hänen sydämeensä.
Usein, kun Lauri lukea pomotti raamattua, pitivät nuoret meluaan ja ilveitään samassa huoneessa, eikä he häirinneet Laurin hartautta, eikä Laurin hartaus heitä, sillä kumpikin puolue teki vaan vapaasti mieli-työtään, olematta vähintäkään haittana toisillensa! Katsoen kristilliseltäkin kannalta mennyttä elämäänsä, oli Laurilla syy olla tyytyväinen siihenkin.
Otolla oli vanha kivääri olalla, Laurilla vanha rumpu, sota-ajoilta pappilassa perintönä kulkenut, Naimilla kannel, kaikilla käsissä tuoreita lehviä ja hatuissa vastapuhjenneita pihlajan ja tuomen kukkia.