United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos Aatamikin häissään Oisi ollut päissään, Niin paratiisin poikia nyt oltaisiin. Siihen se laulu loppui, ja Kristo vakuutti sen omin silmin nähneensä "präntättynäkin". Mutta kuinka maaherra ja konsistorjumi on sellaisia kirjoja präntätä antanut, kysyi Aapelin Malakias.
Jos sydän laulamahan laikahti, niin surullisna sieltä laulu nousi, ja äidin tuskat, isän murehet mun helkkyi soinnuissani hiljaisissa. Eloni ahtaudesta sinä yksin mun nostit vapautehen kauniiseen; pois huolten pilvet otsaltani pyyhit, teit vapaaks mun, niin että sieluni voi lauluun rohkeahan ylentyä; jos kiitosta siis saanee teokseni, on teidän ansio ja teos teidän.
Aias ja Hektor törmäävät yhteen, ja Aias iskee isolla kivellä Hektoria, niin että hän vähissä hengissä vaipuu maahan; uskolliset toverit pelastavat hänet, mutta kreikkalaiset hyökkäävät vimmatusti vihollistensa kimppuun; nämä joutuvat tappiolle, ja kreikkalaiset panevat pakenevien riveissä toimeen ankaran verilöylyn. 1 ja seur.: Tässä palataan takaisin niihin kohtauksiin, joihin XI laulu päättyi.
Säistäen soitollaan jumalainen laulaja lauloi karkelomaalla, ja kaks ilakoivaa myös kujeniekkaa teiskui temppuja tehden, kons' oli alkanut laulu. Vihdoin Okeanon ikivirran ouruavaisen kilven reunaa kiertämähän pani, kirjatun taiten.
Mut äkkiä laulu katkee, Kun soipi se parhaillaan, Ja haukka se ilman äärtä Nyt yksin liitävi vaan. Mut maamies peltotyössään Nyt raskaast' astahtaa, Ja raskas talvihanki Taas rintaa painostaa. 1900=luvulta. J.L. Runeberg V
Saat kuulla "Koskenhaltijan", sanoi hän. Ja hän soittamaan "Koskenhaltijata". Mutta nytkös kädet tulivat liikkeesen! Hän ei voinut pysähtää; yksi laulu ja polska soljahti toiseensa ja viimein mennä viipotettiin "Karipolskaa" jossa koski, vuori, joen pauhina, koto ja hän, joka oli soittanut hänet irti kirkonkellolla. Vieras istui aivan kuin kiinninaulattuna.
Kiven tila johonkin määrin ulkonaisesti parani, kun eräs jalomielinen nainen, neiti Charlotte Lönnqvist, toimitti hänelle huoneen ja elatuksen omalla asuinpaikallaan Siuntion pitäjässä. Siellä hän kirjoitti enimmät teoksensa vuosien 1864 ja 1871 välillä. Jo loppupuolella vuotta 1864 ilmestyi komedia Nummisuutarit, jossa mestarillisella huumorilla kuvataan Etelä-Hämeen kansan-elämää ja "Nummisuutarin Eskon" onnistumatonta naimaretkeä. Näyttämöllä esitettynä on se nykyään suomalaisen yleisön mielikappaleita. Nummisuutarien jälkeen tuli runokokoelma Kanervala, hauska yksinäytöksinen komedia Kihlaus sekä Karkurit, näytelmä viidessä näytöksessä, ja pieni draamallinen idylli Yö ja päivä. Vuonna 1869 ilmestyi näytelmä Lea, kokoonpanon ja taiteellisen muotonsa puolesta täydellisin Kiven teoksista, ihana itämaan idylli, jossa kauniilla tavalla kuvataan kristin-uskon voittoa Vapahtajan aikana. Se on, niinkuin eräs arvostelija on sanonut, "hempeä kukka, jossa itämaiden hekkuma ja suomalainen kirkkaus ovat sulaneet yhteen". Seuraavana vuonna tuli ulos Seitsemän veljestä, suuri romaani, jossa samoin kuin Nummisuutareissakin realistisella tavalla ja verrattomalla taidolla kuvataan kansan-elämää sekä lystilliseltä että vakavaltakin puolelta. Moni ihana luonnonkuvaus kaunistaa tätä teosta, ja sen pohjana on se siveellinen aate, ett'ei ihminen voi menestyä ilman sivistystä; vaikka hän, niinkuin Jukolan veljekset, koettaakin sitä paeta erämaan syvyyteen, niin hänen oma luontonsa vetää hänet takaisin sivistyksen helmaan. Mutta surkea kohtalo odotti onnetonta runoilijaa; hänen sekä ruumiinsa että sielunsa voimat rupesivat raukeamaan; ennenkuin julkisuuteen ehti hänen viimeinen näytelmänsä Margareta , oli pimeys peittänyt hänen järkensä. Aleksis Kivi kuoli veljensä luona Tuusulassa vuoden viimeisenä päivänä 1872. "A. Kiven Valitut teokset" julkaistiin Suom. Kirjallisuuden Seuran toimesta ja siihen kokoelmaan otettiin myöskin hänen jälkeen-jääneet runoelmansa, muun muassa näytelmä Leo ja Liina ja sievä kertomus Koti ja Kahleet. Kivellä on vilkas ja rikas kuvausvoima; hänen vahvin puolensa on ihmisluonteiden kuvaileminen. Vähemmin hän huoli teostensa taiteellisesta säännöllisyydestä. Kivi on täysi realisti, mutta rakentaa kuvaelmansa aina ideaaliselle pohjalle. Hän on pääasiallisesti draamallinen runoilija, mutta samalla hyvä kertoilija, niinkuin hänen suuri romaaninsa todistaa. Heikompia ovat hänen lyyrilliset tuotteensa eikä runomittainen kieli häneltä oikein suju; mutta hänen vilkas mielikuvituksensa on silläkin alalla luonut muutamia kauniita kuvauksia, esm. "Lintukoto" ja "Lapsi". Raikkaalta soi niin-ikään "Metsämiehen laulu". Muista runoista sopii vielä mainita "
Ei saata sanoilla näillä Tulla tolkku toisen päähän, Vaikka vielä viisi vuotta Tätä laulua latoisin, Virsi pitkäksi viruisi, Laulu loppumattomaksi; Kun ei sattune sanani Syvemmältä syytä myöten, Kuin on kuuluisa rakennus, Julkinen Jumalan huone, Joka luonnon liikuttaapi Siihen mennessä sisälle.
Puhellessaan he olivat tulleet lähelle puiston aitausta, ja ennenkuin Scheffer ennätti vastata, kaikui sen toiselta puolelta paimentytön raikas laulu, kun hän polkua pitkin ajoi lehmiään laitumelta. Kävelijät kuulostivat.
Ympäri huoneen juostiin, ja kelkkui paita, lyhyt, neljäniitinen, ja vilahtelivat ruskeat koivet. Niin kirmaistiin, kunnes iskettiin yhteen tai kunnes muut veljekset riensivät väliin sovintoa ja rauhaa rakentamaan. Siitä astuttiin miehissä pirttiin taas, ryypättiin ystävyyden ryypyt ja laulettiin iloinen laulu, vallattomasti loiloiteltiin. Lauri yksin ei liittynyt tuohon hummaukseen.