United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuink' onkaan suuri runsaus, mi mahtuu lippaisiin pyhiin näihin, jotka oli maan päällä kylvämään niin laaja-kädet! Tääll' elo on ja itkun aarteest' ilo, mi saatiin Babylonin vankeudessa, kun kultaa kerran ylönkatsottihin. Ja täällä juhlii voittoansa, luona Jumalan ynnä Neitseen Poian ylvään, kerällä vanhan ynnä uuden liiton hän, jolla avaimet on auvon tämän. Neljäskolmatta laulu
Mutta minä ajattelin lapselleni puolisoa, tuolle kolmetoista-vuotiaalle..." Hänen hiljaisen puheensa äänen hämmensi tyringiläisen ratsujoukon kova laulu, josta juuri heidän mennessään kuninkaan asunnon ohi kuuluivat selvästi sanat: "Hän tosin kautta Gideon Sua valittunsa auttav' on..." Kuningas kuunteli, ja puhettaan päättämättä lausui hän: "Jopa olen puhunut kylläksi, kaikki on valmisna."
Ja silloin olivat kaunis liivivaate, kaistoilla kaunistetut sukat ja hopea-soljilla koristetut kengät, yhtä hyvin kuin korkea otsa ja kirkkaat silmänsä täynnä todellista Alppi-kevättä kunnes laulu vaikeni. Mutta Vendale itsekään ei joutunut semmoiseen intoon näistä lauluista kuin Ladlen Janne, vaikka eri lailla.
Kuulin hänen lähteneen tänne iltapäivällä Se oli hirveä onnettomuus! Laulu n:o 7. Ken on kuullut, nähnyt, ken, oi, Syyn tähän kurjuuteeni, mi mulle jääpi? Järjen tässä menettää voi, Ihmiset kaikki kun vainen irvistääpi. Paloviinani mereen meni; Nyt kaikki maailman kansat mua surkutelkoot! Kuinka käy minun vielä rukihineni? Hirveää, hirveää, kovin hirveää! Ihan tässä, ihan tässä sekoavi pää!
Vaan kun vaikeni laulu, ja sormin leikkivin impi hiljaa hälvenemään loi vienoja sointuja vielä, nousi jo vanhus tuolistaan. Mut lempeä tyttö, hoitaen haaveissaan sulosoittoa, ei sitä huomaa, ennenkuin isä, käyden luo, käden ääneti laski hius kiharoille jo pienon pään. Ilon yllätys immen valtasi siin', ylös silmän loi hän, katsoen taattoon.
Sen vuoksi se nyt hirnui pikemmin ilosta, kuin puutteen tähden, kuullessaan isäntänsä avaavan tallin ovea. Severin tunsi aivan hyvin sen äänen ja tajusi Orkon mielen. Mutta se lisäsi hänen alakuloisuuttansa. Ja ehdottomasti muistui hänen mieleensä kansan laulu: "Voi sinua, voi minua, voi ettei olis kumpaakaan!" Sillä, jollei Orkkoa olisi ollut, niin ei hän olisi joutunut kiusaukseen.
Soi siell' ei laulut Bakkoksen, Apollon, vaan kaiken Jumal-luonnon Kolminaisuus, jost' inhimillinen on yksi osa. Kun kyllin kestänyt ol' laulu, tanssi, nuo valot pyhät meihin kääntyi, saaden uudesta askareestaan auvon uuden.
Riemusta ja vallattomasta ilosta säteilivät kaikkien kasvot, nautinnosta ja tyytyväisyydestä hohtivat. Riidan soraääntä ei kuulunut, vain iloisia, vallattomia huudahduksia. Ei kukaan levännyt, ei kukaan väsynyt, vaikka olikin niin ahdasta, että toisinaan tuntui kuin seinäin täytyisi pullistua ja nurkkain ratketa. Pihalta kuuluu suuren joukon raikuva, uhitteleva laulu.
Ja se nousi Suomen päivä, nousi kullaisna keränä, ja se kaikui Väinön kannel kuin koski keväisnä yönä, keväthonkien humina; ja se huomas heimo Suomen, muisti itsensä ijäisen, entisen elonsa tiedon, armahan ja aurinkoisen: lujin on lempi luottehista, laulu lahjoista elämän, elo Luojan antimista. Kirkastui jo kansan kilpi. KES
Doran laulu oli murtanut jäykkyyden muurin, yhdessä-olo loppui aivan toisella tavalla kuin se oli alkanut.