United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja hän ajatteli yhä eteenpäin sitä hetkeä, jolloin hänen testamenttinsa vihdoin luetaan. Hän oli näkevinään kaikki ilmielävänä edessään. Kuinka koko perheen väki istuu hiljaa salissa, ovi avoinna kamariin, jossa hän, Uutela, lepää laudallaan. »Uutela on jättänyt testamentin», sanoo Manta hiljaa ja ottaa paperin esille. »Testamentin!» huudahtavat kaikki Keskitalo ääneen, muut katseillaan.
Mutta lannistettu hän oli, leväten kauniina ja rauhallisena laudallaan se pieni kulmien rutistus, kuolonkamppauksen sormenjälki, joka näkyi silmien välissä, sekin vain kohotti hänen ankaraa arvokkuuttaan. Hautajaiset olivat suuret ja komeat, niinkuin sellaisen talon ja sellaisen vainajan arvolle sopi.
Kaikki katsahtavat toisiinsa ja hän näkee kuinka heidän silmiinsä syttyy suuri, hiljainen rauha. »Juuri niinkuin minä ajattelin», hymyilee Uutela laudallaan. He istuvat pitkän aikaa ääneti, kenenkään puhumatta sanaakaan. Silloin Helka nousee lapsellisen iloisena ja melkein juoksee Keskitalon ja vanhan emännän luo. »Mehän pääsemme nyt Hämeeseen?» huudahtaa hän.
Manta alkaa lukea. Uutela näkee laudaltaan kuinka raskaana ja musertavana ensimäinen pykälä laskeutuu heidän ylitseen, kuinka he katsahtavat hämmentyneinä toisiinsa. »Juuri niinkuin minä ajattelin», hymyilee Uutela laudallaan. Manta lukee eteenpäin. Toinen pykälä leviää huoneeseen niinkuin tuomiopasuunan ääni, julistaen ihmisten aivotusten turhaksi raukeamista iäisyyden edessä.
Suutari Jo ei katsonut ylös, mutta leikkasi vaan innokkaasti laudallaan. "Sinä ompelet vielä kenkiä, näen mä!" sanoi Rejer. Jo vilkasi arkamaisesti luultuun perämieheen eli laivanpäällikköön. "Niin teenkin, niinkuin tiedät ei suutarin akalla eikä sepän tammalla ole koskaan kenkiä jalassa!" "Suutari Jo!" lausut Rejer Aa-vuonon murteella. Suutari Jo katsoi ylös ällistyen ja veitsi suussa.