United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se laulu vienon-suruinen On niinkuin luonto Suomen; Mut myöskin lämmin, toiveinen Kuin kansan uusi huomen. Se lauloi voimaa ihanteen Ja lempee hehkuvinta: Sen laulun tunsi omakseen Jokainen nuori rinta. Se neuvoi Luojaan luottamaan Ja epätoivon poisti, Se näytti, kuinka onni maan Silmissä lasten loisti.
Meidän täytyy koettaa kaikkia, antaaksemme heidän viettää loppiaispäivä niin hauskasti kuin lasten on tapana... Se on viimeinen lasten ilo, jonka me näemme, vaimoseni... Se on viimeinen. Kapteeni oli samalla totinen ja tyven; hänen vaimonsa näki, että hän nyt oli totuttanut itsensä ajatukseen kadottaa lapsensa.
Mutta kun hän vielä kerran katsahti kokoontuneen kylän väkijoukkoon, kävi hänen sääliksi vanhojen veneh'ojalaisten huolestuneet kasvot, nuorten poispäin käännetyt päät ja lasten liikkumaton ällistys. Ja hän päätti antaa armon käydä laista, ja jatkaen puhettansa ratsun selästä sanoi: Katsoen kuitenkin Veneh'ojan Heikin korkeaan ikään saatte olla muuttamatta niin kauan kuin hän elää.
Aikaisin jo opetin minä heille, että heillä on isänmaa, jota heidän tulee rakastaa, ja jota kohtaan joka ihmisellä on velvollisuuksia, ja että jos ihmisellä ei olisi velvollisuuksia, ei hänellä myöskään olisi oikeuksia. Joka kerta kun meille tuli uusi palkollinen, oli se ensimmäisenä ehtona, etteivät he saa lasten kuullen puhua rivoja, sopimattomia sanoja eikä lausua tavattomia puheita.
Oli satanut lunta ja tuullut ankarasti, jonka vuoksi heidän oli ollut pakko pysytellä yhdessä kohden, sillä raskasta kelkkaa he eivät jaksaneet vetää syvässä, pehmeässä lumihangessa. Lasten vuoksi oli yöpaikka tehty huolellisemmin, ja hätäpikaa kyhätty katos, jossa katto oli seipäistä ja risuista ja seinät näreistä, soi joltisestikin suojaa myrskyä vastaan.
Tuntui kuin akkunasta katsovien lasten iloiset kasvot jo näkyisivät ja Halli kuultuaan tuttavan äänen häntäänsä leimuuttaen ja ilosta voksahdellen rientäisi vastaan. Mutta laaksoon vajosi tie ja metsien taakse peittyi ne vaarat kuusineen kukkuloineen ja epämääräiseksi unelmaksi raukesi näkeminen Tannilasta.
Nuot "siunatut hatturasiat" vaivasivat kaptenin jalkoja; ja vihdoin kuului: "Aja, Stolt!" ja Stolt ajoi pois, nyökäten pöyhkeästi piioille, ja niin oli vallasväki poissa. Hm, se on vahinko, ett'ei Berndt saata tulla häihin, sanoi kapteeni; kaikkien lasten olisi tullut olla kanssa. Niin, nyt on jotakin, joka puutuu.
Toisessa kerroksessa oli ensin "rouvan" huone, hyvin tilava, siinä vaaleakukkaiset seinäpaperit, seinällä keikaripuvussa komeilevan "herran" muotokuva. Siitä vei ovi pienempään huoneeseen, missä näki kaksi lasten vuodetta ilman patjoja. Sitten tultiin saliin, jonka ovet aina olivat suljetut, ja joka oli täynnä päällisillä peitettyjä huonekaluja.
Kuinka olette tulleet siksi, mikä olette? Ihmettähän se oli. Neljäntoista vuotiaana leikin eräänä päivänä muiden sotavankien lasten kanssa Wolgan rannalla. Sinne tuli eräs kenraalin poika opettajansa kanssa soutelemaan kymissä. Huimapäinen poika juoksi kapealle laudalle, joka oli laskettu kahden proomun väliin, putosi siitä veteen ja upposi, vaikka koetimme auttaa.
Mutta Saivo oli lähtenyt metsään opettamaan vanhempia poikiansa taistelemaan metsän kuningasta vastaan ja kotona takan ääressä istuivat nyt nuo kolme hallipartaa ja Saivon vaimo, Ylpytär, nuorempain lasten kanssa. Silloin astui taas sisälle ristin mies, tervehti uhkaavin sanoin ja lausui: "Vanhat pakanat haudan partaalla, pelastakaa sielunne kadotuksesta!