United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tohtori, vanha tuomari ja mittari istuivat eripäällään hartaassa keskustelussa ja aina tuontuostakin kilistivät lasiansa hekin, vaikka jo punoittivat kuin täysi kuu metsän rinteessä ollessaan. Nuori tuomari, se parooni, koetti talonpoikaistyttöjäkin saada maistelemaan herrasjuomia ja näkyipä nuo muutamille kelpaavankin.

Jokainen kiirehti lasiansa hakemaan, yhtyäksensä maljaan; kilistettiin ja juotiin. "Te olette nykyisin asustuneet meidän pitäjääsen", sanoi pastori Föhrbergille. "Onko lupa kysyä, mitä tointa varten?" "Lukemista jatkamaan olen vetäytynyt tälle rauhalliselle kulmalle", vastasi Föhrberg. "Te olette ylioppilas?" "En ihan valmis; pari ainetta vielä, niin pianhan se tutkinto on suoritettu".

Jos kissakin liian lihavaksi tulee, niin ei se enää viitsi hiiriä ajaa. Alholan vaari oli ääneti kuunnellen vetänyt sauhuja ja syljeskellyt sekä tuontuostakin maistellut lasiansa. Pastorin puheeseen ei hän koskaan puuttunut, vaan kyllä kanttorin, kun sai vähän väkevää. Oli näet riidan kaunaa hänen ja kanttorin välillä.

"Loiskis, Uotila", sanoi Monnilan maisteri, kilautti lasiansa, otti siitä siemauksen ja lisäsi, "täss' on totuus!" Mikä siis on totuus? Tahtoisin nähdä totuuden, nähdä sen kristillisessä elämässä, niin että elämä jokaisena hetkenä saarnaa totuutta. Koulussa luettiin ketun sanoneen kukolle: "en minä suupuheilla elä". Ja samaa täytyy minun sanoa.

Kippis! sanoi hän sitten nostaen lasiansa, Henrikin kanssa juodakseen. Henrik otti lasinsa, kilisti tytön kanssa ja vei huulillensa. Ei, ei, sanoi nyt hänen ystävänsä hätääntyneenä, estäen häntä. Nosh! pani Henrik, työntäen hänen kättään pois, ja joi. Mikäs nyt on? sanoi tyttö muka kummastuneena. Eihän hän juo, sanoi tohtori tytölle nuhtelevasti. Tyttö käännähti korollaan ympäri.

Vaikka hän kuin pyytäen tai neuvoa kysyen ensin oli palvelusta halunnut, hän kuitenkin raivostui, ellei pyyntöä täytetty. Hilliten itsensä vastasi Ester: Tuon heti paikalla. Ester poistui. Mutta mennessään tunkeutui huokaus esille: Juoko tuo toinenkin! Pian olivat kahvit ja konjakit Arnoldin kamarin pöydällä. Juodaanpa sitten, sanoi Arnold lasiansa kohottaen.

Työhön ryhtyi hartahasti, Koko syksyn tutkien; Joulu tuli, sujuvasti Luki Stiina mummollen. Nyt ei mummo "lasiansa" Enään yhtään tarvinnut, Hänen lasisilmiksensä Oli Stiina muuttunut. Minna Krohn. Vanha mummo. Kasteli kukkaa vanha mummo, Kukkaa ikkunalla. "Missä on tyttösi, vanha mummo?" "Kaukana maailmalla." "Tiedätkö millä hän kulkee tiellä, Vaivainen mummo kulta?"

Viimeiseksi hän joi täyden lasin pohjaan, niinkuin onneksi ja kumminlahjaksi tulevalle ristipojallensa. Anninkin täytyi kilistää lasiansa yhteen, ja hän oli erinomaisen ystävällinen Pilgrimiä kohtaan. Ensimmältä tämä kohtelu sen ohessa oli hänelle vaivalloista, sillä miehensä silmät, kun hän niihin kerran katsoi, sanoivat samaa kuin: "noinko kauniisti sinä osaat teeskennellä?"

"Annie kultani", lausui hän, katsoen kelloansa ja täyttäen lasiansa; "serkkusi Jack'in aika on jo tullut emmekä saa pidättää häntä, kosk'eivät aika ja luode jotka molemmat tässä asiassa ovat tärkeitä odota ketään ihmistä. Mr. Jack Maldon, teillä on pitkä matka ja outo maa edessänne; mutta monella miehellä on ollut molemmat ja on vastakin oleva ajan loppuun saakka.

En minä palvelisi jos niin ajattelisin, sanoi Ignatij Nikiforovitsh ja nousi ylös. Nehljudof huomasi lankonsa silmälasien alta omituisen kiillon. »Olisivatko nuo todellakin kyyneleitä», ajatteli Nehljudof. Ja ne olivatkin todella loukkaantumisen kyyneleitä. Ignatij Nikiforovitsh meni ikkunan luo, otti nenäliinansa ja rupesi rykien pyyhkimään lasiansa ja pyyhki samalla myös silmänsä.