United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
TASSO. Se menee yli ymmärrykseni; tai oikeastaan ei, laps enhän ole; mun pitäis ymmärtää se, luulisinpa.
Tule, neiti, jätä Tää kuolon, ruton, pakko-unen luola. Suurempi valtias kuin ihmisvoima Hankkeemme ehkäissyt on. Pois, pois tule! Povellas tuoss' on miehes kuolleena, Ja Paris myöskin; tule, pyhäin nunnain Sisarus-kuntaan vien sun. Aikaa älä Kysellen tuhlaa; vahti saapuu. Joutuin, Laps hyvä! JULIA. Niin, mene! Min' en tule. Pullo Lujasti armaan kädessä?
LADY FAULCONBRIDGE. Miss' on se veljesi, miss' on se konna, Jok' ajaa hampain takaa kunniaani? BASTARDI. Velikö Robert? Robert ukon poika? Se jätti Colbrandko, se hirviö? Sir Robertinko poikaa etsitte? LADY FAULCONBRIDGE. Sir Robertinko poikaa! Niin, sa lortti, Sir Robertin! Sir Robert jätä rauhaan. Sir Robertin hän laps on niin kuin sinä. BASTARDI. James Gurney jätä meidät hetkeks yksin.
Rivistä riviin kulki hän ja nimet kaikki kysyi, ei vieri viesti elämän, salassa sulho pysyi. Pois joukot riensi riemuineen; hän heitti hapset hajalleen ja maahan syöksyi raivoin, hän enää eli vaivoin. Luo äiti kyllä kiirehti: »Ah, armahtakoon Luoja! Laps armas, kuink' on laitasi? Mun sylissäin on suoja!» »Oi äiti!
ANTON LEANDER. Tiesikö Maria, ett laps olis jeeny elon, jos Maria olis auttanut?
»Ah, painuva päivä, mi kiire on sulla? En jaksa, en jaksa ma jäljessä tulla, niin paljon, niin paljon ois tointa ja työtä, ma pelkään pitkää yötä.» »Laps onneton, leiki, jos joudu et mukaan! Mun orheini kanssa ei kilpaile kukaan. Mut jos halu sulla on haaveesi luokse, sa kiireemmin, kiireemmin juokse!» »Ah, painuva päivä, jo voimani vaipuu.
Saaren merellisen yllä lyövät siivet myrskylokin. Ma laps olen Leton lempeän ja korkean Aurinko-Taaton, sain syntymälahjaksi laulujen maat, runo-impien valkean saaton. Sain mielen-ankean ainaisen ja vaeltaja-sauvan käteen, sain soittimeks sykkivän sydämen ja kieleksi päivän säteen.
Alta Aasian hallan, yltä yön väkivallan Puolan armeijat astuu kuin rauta ja kuin terä välkkyvä taas. Surun laps olet, Puola, vaan maailman suola, kun kaitset Sa kaunihin kansas ja maas. Siks Suomenkin silmä nyt kyynelin kastuu, kun on edesvastuu, miten yhtyisi yössäkin kansoa kaks, suru Suomen ja Puolan, tuon maailman suolan, tuskan teilläkin käyvän vain kalliimmaks. Hengen herttua, Puola.
Ja saapuu siihen myöskin laps mökkisen ahtahan, Ujostellen seisoin kesken tuon joukkion mahtavan. Lumouksissaan hän seisoo, ja linnan immyt tuo Hänehen niin vienon katseen kuin tähtösen tuikkeen luo. Hänt' oudot silmät seuraa, kenties joku karsas myös: Häävaatteit' ei ole ylläs; mikä täällä sun ompi työs?
Neljäs kohtaus. Kilpi. Liisa. Vaan sanos, mitä tämä merkitsee? LIISA. Oh, lapsi kasvaa, hammas karkenee; Niin sananlaskussakin lausutaan. KILPI. Sä puhut jonnin joutavata vaan! LIISA. Laps' on jo neitoseksi kasvanut. KILPI. Neidolle tuhmuuksia neuvonut Oletkin sä vaan, tuhat tulimainen. LIISA. Ainanne on kun kirja avonainen. Kovista käskyistänne poikennut Ett'en mä ole, tulee kohta ilmi.