United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Sua lemmin, mua viehätät, armas, sa pien; ja jos tulla et mieli, sun ryöstäen vien.» Oi, taatto, oi, taatto, hän nyt minut sai! Teki keijuinkuningas pahaa, ai! Isä kauhuin kiidätti ratsuaan, oli tuskiva laps hänen rinnoillaan. Hädin vaivoin ehtii kartanohon; isän rinnoilla lapsi kuollut on. Oli kuningas Thulen harmaan elon kaiken uskollinen: Hän kädestä kuolevan armaan sai maljan kultaisen.
Aamor, ei laps, vaan tuo nuorukainen, jok' vietteli Psykkee, Olymposs' pöyhisteli, voittoihin tottuneena;
Mut siin' iässä laps elää lemmestä se olkoon vaikka eläimen rakkautta enemmän kuin kristinopista. Kyll' aina ehtii se kristityksi. Hoivissanne muutoin jos tyttö kasvoi terveeks, hurskaaksi, Jumalan eess' on sama se mik' oli. Ja eikö kristinoppi perustu kokonaan juutalaisten uskoon? Usein mua suututtaa, mun kyyneliinkin saa, kun kristityt niin usein unhoittavat, ett' oli Herrammekin juutalainen.
Havaitsin usein: pitänyt et siitä äl' epää ei, sun hyvin ymmärrän, näät rakkaudessa liikakaan ei riitä: ken paljon saa, jo vaatii enemmän. Ei Eros kerran annetusta kiitä, vaan toivotusta iloitsee jo hän kuin laps, mi kysyy joka loppiaissa, taas eikö pian olla joulun maissa.
Ja pääni minä pidän pystyssä! Tuoss' oikean saat palkkas, pettäjä! Ah! ! ! Voi! Mun poikan'! Ken se oli? Fleming. Se päällä maan sun työs' on viimeinen! Se ennalt' oli tietty uutinen! Laps! herää! Hän on Herran tuomiolla! Mun syyn' on tuo! Voi kuollut! Mieli murtuu. Mun poikan'! Ota minut kuoloon myötäs! Noin tahtonut en palkita ma työtäs.
LEAR. Ma pyydän, tytär, älä tee mua hulluks. En, laps, sua häiri; hyvästi! Me emme Näe enää, emme kohtaa toisiamme. Mut vertani, lihaani, lapseni Tok' olet. Et, vaan lihassani tauti, Jok' omakseni tunnustaa mun täytyy;
Ken sulkee, ken sulkee nyt syyttömän veren, jota pellot poljetut huppeloi, mi huutaa, min huuto taivohon soi? Laps siellä nyt itkee taattoaan, emo miestänsä miekkavyötä.
Sen luettua oiti Kokoillaan huovit, ratsahille käydään, Mua seuraamahan käsketään ja vastint' Odottamahan; kylmän saan ma katseen. Tuon synnin poikanne ja tyttärenne Katsoivat moista pilkkaa ansainneeksi. NARRI. Ei ole talvi vielä mennyt, koska metsähanhet tuota suuntaa lentävät. Jos ryysyt isän yll' on, Hänt' oma laps ei nää; Mut kultia jos kyll' on, Niin kyll' on kiltti tää.
Vaan tosisyytä mietipäs, mit' ovat Nuo tulet, harhaavat nuo haamut kaikki, Miks poikkee pedot, linnut luonnostaan, Miks ennustaapi vanhus, laps ja narri; Nuo kaikki miksi tavastaan ne muuttuu, Päämäärästään ja alku-olennostaan Noin luonnottomiks, mieti vaan, niin huomaa! Ett' on tuon hengen heihin taivas pannut Varoitukseks ja pelvoks heitä käyttäin, Kun luonnoton on jokin olokanta.
COMINIUS. Muistutin häntä vanhoist' ystävistä; Hän vastas, ettei aikaa ole hällä Mädästä, tunkkaisesta ruumenjoukost' Erottaa heitä; hulluutt' on, hän sanoi, Jyväsen parin vuoksi polttamatta Se jättää ja sen tunkkaa yhä haistaa. MENENIUS. Jyväsen parin! Yks niist' olen minä; Niin, äiti, vaimo, laps ja tuo mies tuossa, Me jyvät olemme, ja mätä ruumen Olette te, jok' ylös kuuhun löyhkää.