United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
SITTAH. Lapsi! RECHA. Ja nimeen Jumalan, jok' anomusta lie monta kuullut siinä, ihmeitä monia tehnyt, vannotti hän mua, totisin säälin katsein vannotti, ett' armahtaisin toki itseäni! Tai anteeks soisin hälle ainakin, ett' täytyy hänen mulle ilmaista, mik' oikeus hänen kirkollaan on minuun. RECHA. Ma laps oon kristittyjen, kastettu; en tytär Nathanin, oh Herra, Herra, mun isäni hän ei!
Hänt' ihana enkeli kotihin vie. Oi laps', ethän koskaan ottaa sä vois sun kättäsi enkelin kädestä pois! Immy. Oi Herra, anna mulle Oi Herra, anna mulle ain' suuret aattehet ja suo'os, siitä Sulle mä kannan kiitokset!
Se oli Roomassa: laps oudon suvun rukoili hiljaa taideteelmän eessä, kuin ois hän yöstä tuhatvuotten luvun tavannut ystäviä silmät veessä, ja takaa toisten tapain, toisen puvun kuin nähnyt kyyneltensä kimmelteessä, mit' oli oma sykähdellyt rinta, vaikk' ollut hälle unta utuisinta.
Hiipikö Nyt Saturninus, kuin Tarqvinius muinoin Sodasta suorastaan Lucretian viereen? MARCUS. Laps rakas, istu; istu tähän, veli! Apollo, Pallas, Zeus, Mercurius, Mua valaiskaa, ett' ilkimyksen löydän! Näet, käden avutta ma tuohon Nimeni piirsin. Kirottu se sydän, Jok' ajaa meitä moiseen kiusaukseen! Laps hyvä, kirjoita, tuo vihdoin ilmi Mit' aikoo kostettavaks jumalat.
Toinen armas opetus Nöyryyteen on sitten Lasten nöyrä anomus Luona vanhemmitten, Kun he pyytää, valittaa, Asiansa laatii Ynnä tinkimättä saa, Mitä tarvis vaatii. Laps on yksinkertainen Tässä nöyryydessään, Löytää aina vertaisen Vaikka köyhyydessään, Korota ei itseään Yli vertaistensa, Pitää nöyrän tavan tään Iloks omaistensa.
Vaan kääröstä kirkuva ääni se äidille ilmoittaa: On tyhjinä äidin rinnat, laps' niistä ei maitoa saa. Ja silmien kärsivä katse yhä äidillä tummentuu, Ja huokaus särkevä, synkkä sydämmestään tunkeutuu.
Ah, armas laps, on kuolla vaikeaa, näin nähdä eessään Luojan ryytimaa, sen kukkaa kaunehinta rakastaa ja sentään mennä pois kuin merten tuuli; mut mua jos Sa joskus muistanet, mun varmaan erheitäni muista et, vain harppuniekan orvot haavehet: ken niitä kuuli, ijäisintäin kuuli.
Mut laps, älä suotta enää Jumaluuttani pelkää, Vaan laita sa mulle teetä ja rommia, Sill' ulkona kylmi, Ja kalsea öinen ilma Saa myös ikijumalat viluun, Ja tulee jumalallisin nuha Ja yskä kuolematon." Poseidon.
Nyt Lasarus käy Grotten kääntöhirteen, Ja kaatuu, juosten jaloin vertyvin, Ei tuo hän häiriötä hyppyihin, Ei sorasointua synny pöytävirteen. Moraalin pohja on huvi pelkästään. Mut kuin käy yhteiskuntaoikeuden? Laps kullast' isän, äidin murhaeli, Ja veljen veli? Tuo yksityinen oikeus on sen.
Jos totta ma näin: kodin pystyttää ja sen rauhaan ihminen käy; lepo, askar lauluna heläjää, vihan kyitä ei kynnöllä näy. Ja ma itse, ma itse ihminen oon, laps sykkivän keväimen. Suvi, kanssasi työhön ja karkeloon jo on altis ihminen. Mut ei! Vähän totta, mut enemmän keväthoureen valhetta vain: joet liittävät laulunsa ylpeän suvivirsiin ulappain,