United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ostakaa lakeria ja jakakaa keskenänne. KALLE. Oolrait, verivel. ONNEN HERRA. Tuossa on. KALLE. Kiitoksia paljon. Pojat, tulkaa! Mennään apteekista ostamaan lakeria. Pojat Kallen jälessä juoksevat sivuportista. EEVA. Minulla olisi tärkeää kysyttävää kapteenilta. Halutti jo kadulla kysyä. ONNEN HERRA. No, kysykää vain. EEVA. Milloin tulee komesrootin Patria laiva? ONNEN HERRA. Patria on jo tullut.
Oikealle rannalle on rakennettu laituri lauttausta varten ja laiturin päässä, tien toisella puolen näin »Harwes Inn»iksi nimitetyn rakennuksen keskellä kaunista puistoa, jossa kasvoi tammia ja orapihlajia. Queensferryn kaupunki on kauempana lännessä ja ravintolan ympäristö näytti tähän aikaan päivästä jotenkin autiolta, sillä laiva matkustajineen oli juuri lähtenyt pohjoiseen.
Nousin vuoteeltani ja olin tuskin saanut vaatteet päälleni, kun Paul hurjana ilosta ja aivan hengästyneenä syöksyi kaulaani sanoen: "Lähtekäämme, lähtekäämme pian, Virginia on tullut takasin! Menkäämme satamaan, sillä laiva voi laskea sinne jo päivän koittaissa." Paikalla lähdimme matkaan.
Pysymällä niissä salmissa, jotka eroittivat tämän saaren muista saarista, olisi laiva voinut tuulen avulla pyyhkäistä sen molempia pääsivuja ihan likeltä ja myötäänsä pysyä laitatuulessa. Cap teki nämä muistutukset, ja selitti ne tarkemmin seurakumppanilleen; sillä molemmat toivoivat nyt avun tuloa Oswegosta. Tällä hetkellä, kun he rauhattomasti katselivat järvelle päin, hypähti Cap.
Kolmantena päivänä olivat rahat lopussa, niin ettei ollut enää äyriäkään taskussani, nälkä vaan kurni vatsassa. Kolmannen päivän iltapuolella tuli eräs Roslagenin laivan kapteini tiedustelemaan, olisiko ketään semmoista, joka haluaisi merille lähteä. Minä olin ainoa halullinen ja sentähden sain kutsun seurata häntä laivaan. Laiva, johon tulin, oli pieni priiki, ja sen oli määrä lähteä Hollantiin.
Mutta siinä soudettaissa Luoja tuulen käännyttää, valkopurjeet pullistuupi, laiva vettä viilettää, nyt on miesten helppo olla, hiljalleen vain huovataan, laulun, soiton ongelmoiden otteluissa kiistataan. Vaan jo kiista kiihottuupi, syntyy riitapuoluet: keillä täss' on ruorivalta, keille kuuluu ohjakset?
Mietteemme horjuu niinkuin horjuu laiva, mi keikkuu myrskysäällä merellä. Vanha näytelmä. Jos Ludvig oli yön kuluessa ollut huolestuneella ja liikutetulla mielellä, niin olipa Burgundin herttuan yö ollut vielä paljon rauhattomampi; sillä tällä herralla ei ollut yhtä suurta valtaa himojensa yli, päinvastoin hän soi niiden melkein mielinmäärin hillitsemättä vallita hänen tekojansa.
"Uskaltaisinpa viedä sinne kaiken tavarani", lisäsi hän, "ja nukkua siellä yhtä turvallisesti kuin ikinä maalla." Muuan kolmas väitti mahdottomaksi, että laiva olisi tunkeutunut tuohon salmeen, johon tuskin purjeveneetkään voivat kulkea.
Hän ei ollut ymmärtävinään. "Noh! nytpä olet tuhma! Laiva on lastattu juotavilla aineilla ja muilla kaikilla kaluilla ne ovat saatavat rantamakasiineihin kenenkään tietämättä?" "Ja mitenkä?" kysyi Antero äkkiä. Mutta hän lisäsi kohta; "luultavasti on setä keksinyt jonkun sukkelan keinon? Asia olisi hyvä, jos se onnistuisi".
Mutta laiva ei pitänyt kiirettä, eikä tässä loikoessani unikaan tullut silmiini. Kuulin huudettavan Kaaproa oven takana. Vaadittiin tulemaan kannelle. Jollain tavalla oli Työväenyhdistyksellä saatu tietää lähdöstäni, ja sieltä oli joukko parhaita taistelutovereita rientänyt rantaan. Toisessa ryhmässä seisoi metodisteja, saattamassa jotakuta uskovaistaan.