United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos olikin minulla hyvä ruokahalu, niin kävi kumminkin ihmeekseni tuon uuden pöytäkumppanimme syönnin paljous. Sisareni ja minä yhteensä emme vetäneet hänelle syönnissä vertoja lähestulkoonkaan. Näyttipä siltä kuin hän tällä yhdellä syönnillä olisi tahtonut lihottaa nuo kuopalle laihtuneet poskensa ja luupuikoksi kuihtuneet sormensa.
Hän saattoi hämäränkin läpi eroittaa hänen kasvonsa, jotka olivat valkeat kuin alabasteri, ja hänen laihtuneet olkapäänsä.
Ja jos heidän joskus ruoka-aikoina muodon vuoksi täytyi jotakin kysyä tahi vastata, tekivät he sen aina toisiinsa katsomatta. Kreivittären kalpeat, laihtuneet kasvot, joilla vanhuus äkkiä alkoi näkymään, niinkuin syksynkin hävitykset luonnossa selvästi esiintyvät vasta pilvisten päiväin tultua, peloittivat nuorta tyttöä ja kiihdyttivät hänen mielikuvitustaan.
Hän on kalvennut ja kasvot laihtuneet, korkeaan otsaan on ilmaantunut syvä, leveä ryppy, ja tuuhea, suuri tukka on harventunut ja ikäänkuin kuihtunut ja kuivahtanut. Suuret, avonaiset silmät ovat pienentyneet, syventyneet kuoppiinsa ja ilme niissä käynyt hajamieliseksi. Tuo voimakas, väliin tuima, väliin innostunut katse on laimennut ja ikäänkuin kääntynyt sisään päin.
Kapteeni kumartui alas ja painoi suudelman lapsensa polttavalle otsalle. Helmi avasi silmänsä ja katsoi isäänsä suurilla kirkkailla silmillänsä. "Isä", sanoi hän vihdoin ja kiersi laihtuneet kätensä isän kaulaan. Sitten ummisti hän taasen silmänsä ja piti isänsä kaulasta kiinni. "Pikku Helmi on kipeä", sanoi lapsi tovin päästä ja irroitti kätensä irti.
Tuiki väsyneinä, valittamatta, mutta samalla toivottomina laihtuneet, nälän ja kuumeen riuduttamat miehet makasivat teltoissaan. Urhoollista kuningasta ei tervehditty riemuhuudoin. Väsyneet miehet tuskin jaksoivat avata silmiään askelia kuullessaan. Telttojen sisältä kuului sairaiden ja kuolevien äänekästä voihkinaa. Terveitä oli tuskin niin paljon, että tärkeimpiin paikkoihin saatiin vartijat.
Minä katselin paperia, jossa oli keskellä kärpäsen kuva; luin sanat: »Kärpäspaperia», käänsin paperin kauniisti laskoksille ja kätkin sen rievun sisään lakkariini. Sitte aloin hoidella lapsia, jotka hiljaa kätkyessä kitisivät. Laihtuneet he olivat molemmat. Heikki oli kalpea kuin kuolema ja Mantan kasvot olivat ryyhelmässä. Pirtti oli lämmin ja minua alkoi kovin raukasta.
Eikä ollut omaa muuta kuin nuo laihtuneet luut, tuo kumara selkä, tuo rykivä rinta ja ainainen hengenahdistus. Oli sentään, oli vielä keskentekoinen saunatuvan salvoskin kylän takalistolla, aholla palaneen metsän reunassa. Kymmenen vuotta hän oli sitä kyhäellyt, kerroksen kaksi vuodessa, niin että alimmat hirret olivat jo harmaantuneet kuin vanhassa huoneessa, kun ylimmäiset valkoiselle hohtivat.
Linus nosti nyt laihtuneet kasvonsa ja kysyi: "Entä minun, oi Herran huoneenhaltija, eikö minun pidä seurata sinun esikuvaasi?" Vinitius rupesi sivelemään kädellään otsaansa, ikäänkuin hän olisi taistellut itseään vastaan tai hengissä ruoskinut itseään.
Kyynelsilmin vaikeroitsi hän: "minä en osaa soittaa, kaikkein vähimmin torvilla ja rummuilla." Tämä lyhyt puhe vaikutti erikkääsen melkein voimakkaammin kuin soitanto sana Liddyyn. Hän nykäsi luukon pois kasvoiltaan, näytti valjut, laihtuneet, kiharapartaiset kasvonsa ja rikkoi jo vuosikausia ankarasti noudatetun äänettömyytensä, kummastuneena huudahtaen: "kuka sinä olet? kenen lapsia olet?"