United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nukkua Hektorkaan ei sallinut sankariensa, vaan valioimmat kaikki hän antoi kutsua koolle; päälliköt, kansan päät, mit' ol' aimoja iliolaisten, koolle hän kutsui kaikki ja virkkoi mielevin aikein: "Ken teon tehdäkseen teist' ottaa, jost' iso lahja lankee myös? Teon vertainenp' on palkkakin pantu.
Vain korkur'ystavyyttä? rikkaan lahja, Sataisen voiton toivoss' annettu? FLAVIUS. Ei, rakas, kallis herra, jonka rintaan Epäilys asustui, mut liian myöhään. Epäillä olis tullut onnen aikaan, Nyt kaikk' on mennyt, nyt ei siitä taikaa. Mun tänne sula rakkaus toi, sen vannon, Ja harras usko jaloon sydämmeenne Ja huoli hengen elatuksestanne.
Juuri kun Lahja ajoi pihalle, näki hän kiesin tulevan pytingistä päin vastaansa ja kuuli huudettavan: "Onko se maisteri, joka tulee nyt?" "On, hän se on," vastasi Lahja vähän äreästi, kun hän puhujassa tunsi luutnantti Jalopeuransydämen. "Hyvää yötä sitte herra maisteri, ja kiitoksia hupaisesta yhdessä olosta tänään!"
Ettäkö enemmän tai ettäkö Jumalaa sentähden vähemmän? Juha melkein kivahti. Vähemmänkö? Voi, hyvä rovasti, en minä sentähden Jumalaa vähemmän, koommin niinkuin enemmän! Enemmänkö? No totta kuin että kun kiitin ja ylistin ... että kun semmoisen onnen minulle annoit, niin nuoren ja hempeän minulle iloksi annoit. Totta on, että hempeä vaimo on Herran lahja.
Mutta onpa vielä lahja, joka on kaikkein paras, ja sen minä annan Adalminalle, mutta vaan yhdellä ehdolla. Niinkauan kuin prinsessalla on helmensä ja nuo kolme lahjaansa, niin kauan on minun lahjani voimaton. Mutta jos hän kadottaa helmensä, kauneutensa, rikkautensa ja älynsä, niin hän saa korvaukseksi minulta neljännen lahjan. Se lahja on nöyrä sydän."
Kuulkaatte siis, rakkahaiseni, ja uskokaa minua: korkein, loistokkain jumalten lahja on voima, tuottavainen, alati ehtymätön voima, ja minä aavistan, minä tunnen sen olemisen, sen itämisen ja kasvamisen rinnassani.
"No, Klairon", kysyi kreivi, kun he olivat jääneet kahde-kesken, "joko nyt olette voittanut sen vakuutuksen, ett'ette ole maailmassa aivan yksinänne ja hyljättynä, ja että teillä on uskollisia ystäviä, jotka valvovat etuanne ja suojelevat teitä?" Ilosta säihkyvin silmin ojensi Klairon kätensä kreivin puoleen. "Suuren miehen suosio on lahja jumalilta", huusi hän innollisesti.
Onnetar!... Mit' ompi onni? SORRI Se lahj' on. Jumalien antama. LALLI Haa! Lahja! Jumalien antama! Niin on tuon lahjan arvo mitätön Ja lahja itse kehno, pysymätöin! Se on kuin syksyllä on hattaroitten Ja kiertopilvein lähettämä lumi. Sen lahjan saaneen onni kurjempi Ja kovemp' on kuin sitä vailla jääneen. Sumua, usmaa ompi kaikki tyyni!
Maisteri Lahja oli sijoitettu alakertaan hääsalin viereen, ja samassa kerrassa makasi morsiuspari. Ukkonen asettui jälleen, ja kotvasen kuluttua nukkuivat kaikki vieraat. Kaikki olivat antauneet rauhallisesti lepoon, kaikki, paitsi yksi. Tämä yksi oli Lahja. Maisteri ei ainoasti pelännyt ukkosta, vaan paljon muutakin, esim. varkaita.
Tuuditan tulisoroista, Kipenäistä kiikuttelen, Vaalin pientä valkeaista, Luojan lasta liikuttelen. Taivahast' on lahja tullut, Taivahan tulen kisoista, Luojan lemmen liekinnöistä, Ei vahingon valkeoista. Tuudin lasta maan valoksi, En vahingon valkeaksi, Tuudin toivojen tuleksi, Työn jaloisen jatkajaksi.