United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !


Cubulos ja Lydia seurasivat heitä, sillä Labeo oli käskenyt heidän mukaansa ja luvannut heille suojaa huvilassaan. He olivat maanneet kartanon äärimmäisessä sivurakennuksessa ja liekkien loisto oli herättänyt heidän; mutta kun huoneet olivat alikerroksessa ja varsin etäällä valkeasta, he helposti pääsivät pakoon.

Labeo seisoi miestensä ensimäisenä ja pani rohkeasti henkensä alttiiksi; hän vannotti heitä kaikkien kautta, mitä he pitivät pyhänä, olemaan järkähtämättä. Rivin toisessa päässä taisteli Cineas sillä urhoollisuudella, jota hän aina osotti.

"Galdus", hän lausui, "minä olen sinulle enemmän velkaa kuin koskaan voin maksaa. Minä tahdon nyt ruveta sitä suorittamaan. Kaikkein ensimäiseksi: sinä olet vapaa." Nyt kun Galdus lausui kiitollisuuttansa, vaikka vähemmällä ilolla kuin Labeo oli odottanut, tämä jatkoi: "Paitsi tätä, minä tahdon lähettää sinun takaisin omaan maahasi." Galdus katseli alaspäin. "Milloin tahdot lähteä?"

Labeo iski ympärillensä, kehoittaen miehiänsä, ja hänen miehensä koettivat avata tietä hänen luokseen vihollisten läpi. Viimein Labeo kaatui. Lippu temmattiin hänen käsistään. Haavoja täynnä hän makasi kentällä, kasvot ylöspäin kääntyneinä. Hänen hermoton kätensä heilutti vielä heikosti miekkaa. Kuolemaa uhkasi kymmenet peitset.

Katso ylös ainoiseni tämä vaara on vaan tyhjä luulo, se oli erehdys Julion puolesta erehdys siinä kaikki." Tämmöisillä sanoilla Labeo koetti viihdyttää puolisoansa, mutta, vaikkei hän, harmi sydämessä, uskonut mitään vaaraa löytyvän, hän ei suinkaan ollut levollinen. Pahat aavistukset kiusasivat häntä.

Viimein hän saapui yhteen paikkaan, jossa pari kolme miestä makasi. Yksi näistä oli valveilla. Se oli Julius. Hän katsoi ylös hämmästyneenä. "Labeo! Kuinka sinä olet yhtäkaikki tuonut Helenan tänne. Kiitos Jumalan!" "Löydätköhän jotakin paikkaa, jossa Helena saattaa levätä?" kysyi Labeo. Julius nousi kohta ja alkoi käydä edellä.

Sillä nimensä ja arvonsa puolesta etevät kristityt olivat jo kärsineet kaikkein julmimman kuoleman ja kenties kuitenkin tapahtuisi, että Helena pantaisiin vankeuteen. Sillä välin kuin Labeo koetti vuodattaa Helenaan luottamusta, jota hän itse oli vailla, Cineas istui kalveana ja tuskaantuneena, laattiaan katsellen. Hän tiesi tyyni vaaran.

Kenties tämä tuli siitä ylpeydestä, jota hän aina oli tuntenut isän suhteen; sillä Labeo oli aina ollut Markon mielestä miehuuden korkein perikuva semmoinen, jota hän saatti suurimmassa määrässä ihmetellä ja kunnioittaa semmoinen, joksi hän itse kerta oli toivonut varttuvansa.

"Sillä minä rukoilin aina Jumalaa ja tiesin, että hän kuulisi minua." "Rukoilit jumalaa! mitä jumalaa?" "Minun Jumalaani ja Isääni." "Sinun jumalaasi ja isääsi?" kysyi Labeo kummastellen. Helena katseli Markoa lempeällä hymyllä, hyvin tuntein hänen viattoman, lapsellisen uskonsa suloiset tunnustussanat. "Minun Jumalaani ja Isääni, joka rakastaa minua.

Kun hän kuuli Galdosta ja siitä, mitä tämä oli tehnyt ja kuinka hän oli sen tehnyt, hän käski, että Britannialaisesta tarkkuudella pidettäisiin huolta ja Isaak lähti hoitamaan häntä. Vähän ajan perästä Isaak palasi ja Labeo astui ulos portikoon hänen kanssaan. "Kuinka Galdon laita nyt on?" "Hän on kauheasti kärventynyt, mutta ei syvältä poltettu.