United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elokuun keskivaiheilla tapasin toverini taas Huopanassa ja hänen laatikostaan tuli esille ainakin neljän tuuman pituinen soikea kalankuvainen hopeauistin, niitä semmoisia, joissa tylsä pyrstö on asetettu pääpuoleksi ja terävä pääpuoli pyrstöksi miksi niinpäin, sitä en koskaan ole osannut selvittää muodoltaan jotenkin samanlainen kuin se, jota käytetään Kemijoen suvannoissa.
Pyhänä heti jälkeen puolen päivän otti Tapani su'an laatikostaan ja verkatakin ullakosta ja rupesi puhdistamaan takkiaan. Sitten hän asettui kahvikupinsuun kokoisen peilin eteen, joka riippui akkunan välipuitteessa ja suki hiuksiaan hyvin huolellisesti.
Serapion katsoi ensiksi hellästi hänen jälkeensä; otti sitten kaksi vahalla päällytettyä puutaulua laatikostaan ja piirsi metallipuikolla toiselle lyhyen kirjeen veljelleen, toiselle pitemmän Roomalaiselle, jonka sisältö oli seuraava: "Serapion, Serapiin erakko, Roomalaiselle, Publius Cornelius Scipio Nasicalle.
Hän keskeytti hetkeksi kirjeensä ja otti laatikostaan esille keräyslistan. Liikutuksella ja mielihyvällä tarkasteli hän listaa, johon hän oli koonnut varoja kotikoulujen ja kansansivistyksen hyväksi. Summat eivät olleet suuria, mutta sarakkeet olivat sitä pitempiä. Sivuittain kulkevia pennien sarakkeita keskeytti vain silloin tällöin jokin suurempi numero markkain osastossa.
Hän oli asettanut lakkinsa pianolle, ottanut esille lompakon, astunut askeleen pari lähemmä, ja oli valmis lukemaan rahat. Jaha minä heti paikalla... Kamreeri kiirehti huoneeseensa ja alkoi etsiä laatikostaan... Ohoo, kas vain! Maksaa velkansa... Siinä se on ... no niin...
Muutoin minä tulisin kokonaan pois suunniltani. Minun mielestäni sinun pitäisi heti lähettää rahoja postissa, Jäger! heidän pitäisi uskoa sinun olevan rahoissa." Kapteeni nousi ylös ja puhkuili. "Kymmenen ja viisi on viisitoista ... ja kolme lisää on kahdeksantoista;" ja hän luki rahat laatikostaan. "Näitä rahoja emme koskaan enää saa nähdä... Missä ovat sakset? sakset, sanon minä!"
Suom. muist. Hän veti laatikostaan esiin asiakirjanidoksen ja avasi sen eteensä pöydälle. »No, entäs sitten?» virkkoi hän. Mutta minun rohkeuteni oli pettänyt ja minä istuin äänettömänä. »Eteenpäin, eteenpäin, Mr Balfour», puhui hän, »teidän täytyy jatkaa. Missä olette syntynyt?» »Essendenissä, sir», vastasin, »12 päivänä maaliskuuta vuonna 1733.»
Jannsenit olivat kaikki sangen musikaalisia: Eugenie Rosenthal lauloi, hänen poikansa soittivat pianoa, tri Eugen Jannsen soitti viulua, ja niin sitä aikaansaatiin tuon tuostakin hauskoja soitannollisia illanviettoja talonväen kesken. Eräänä päivänä otti Eugenie Rosenthal laatikostaan pinkan vanhoja kirjeitä ja näytti niitä minulle.
"Herrat owat pitkät ajat tästä ohi kulkeneet, eiwätkä wielä ole ainoatakaan kertaa minulta mitään ostaneet; siitä minä kohta arwasin." Tämän sanottuansa otti mummo laatikostaan pari paperossia ja ojensi kappaleen kummallekin anojalle, samalla antaen tulitikulla tulta kummallekin. Kumpikin heistä ojensi mummolle paperossien maksuksi wiisipennisen. Mummo rupesi hakemaan pennejä antaaksensa wastaan.
Sen kuultuaan Mikko tempasi laatikostaan kaksi satamarkkasta ja niiden päälle yhden kirkkaan hopeamarkan ja sanoi ylpeästi: Tässä on sekin. Ledenberg kokosi hymyillen pöydältä rahoja ja sanoi iloisesti: Tässä talossahan on rahaa ihan kuin vuoresta purkaisi.