United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ah, kuin kaunihisti soveltuu Havumetsän luona lehtipuu, Veden luona maa ja taivas maan, Miehelläkin nainen rinnoillaan. Nuoret lähenevät toisiaan. Niinkuin metsä yhtyy oksistaan, Kättä lyöden, silmää silmäten, Liittyy poika nyt ja tyttönen. Koira huomaa, kääntyy laaksohon, Maata suutelee ja leuto on. Mutta taivassilmin, käsikkäin Nuoret kiiruhtavat laaksoon päin.
Sielt' inhaa riitoa jatkellen, Viel' äissään lunta se laaksoon syytää, Ja paikoin vehmaan verhoa hyytää; Mutt' aurinko ei suo valkoisen Nyt vallita: kukkain kirjavuutta Se mielii, loistoa, eloisuutta. Kun nurmen kukkia viel' ei näy Pyhävaatteissaan väki kukkina käy. Tään harjun huipull' istukaamme, Täst' ihmisliikettä nähdä saamme. Kas kaupungin portti aukenee, Ja kansaa varjoist' aaltoelee.
No saman tekevä, ja minä luen laulamalla ... ja sanat kuuluvat suutarin nimeen näin: Yks' kukka kasvoi laaksoon, joka kauniisti kukoisti, kun minä sitä katsoin tuli kyynel silmiini. Se muistot syvät nosti sydämeeni surevaan ja muistelemaan johti nuoruuteni aikoja. Kun sydämeni nuori vielä oli viaton, eikä rasittanut huoli, niin olin murheeton.
"Se on eräs putous vuoristossa, missä kahden pienen, toistansa likellä olevan järven vesi juoksee yli laitainsa ja raivaa itselleen tien kallioiden ylitse alas laaksoon. Tämä virta on korkeintaan niin iso, että se voisi panna myllyn pyörimään, jos jotakin niin tarpeetonta tarvittaisiin metsissä. Mutta se käsi, joka loi tämän putouksen, ei koskaan ole rakentanut myllyä.
Gagin saapui laaksoon, jonka minä jo tunsin, istuutui kivelle ja alkoi kuvata vanhaa, korkeata, tuuhea-oksaista tammea.
»Ne, jotka olivat minulle rakkaimmat», vastasi Mac Eagh, »ovat jo menneet samaa tietä.» »Et siis huoli tehdä mitään», kysyi taas vieras, »joka voisi estää sinua heitä seuraamasta?» Vanki väänsi itseänsä kahleissaan, ennenkuin vastasi. »Paljon tekisin», virkkoi hän viimein, »en oman henkeni tähden, vaan sen pantin vuoksi, jonka jätin Strathawenin laaksoon.»
Mutta Kornatus ei ollut yhtä mielissään. Hän oli kuullut Wrangelin vakavasti käskevän upseereja viimeiseen saakka pysymään edullisessa asemassaan, mutta Vasaborg oli menestyksen hurmaamana kaikki unohtaen syöksynyt laaksoon paljoa etäämmäksi kuin hänen oli lupa. Alussa valloitetut venäläiset tykit olivat jääneet käyttämättä eikä niitä edes kelvottomiksi tehty.
Jakaannuttiin kahteen joukkoon; muutamien piti ajaa ryöstetty karja kotiin laaksoon päin, kun taas suurempi joukko lähti etelään päin Viggeniä kohti, mihin jo oli asettunut asumaan muutamia suomalaisperheitä. Oli kerta kaikkiaan puhdistettava metsät kaikista suomalaisista. Sitten sytytettiin suomalaisen leiri palamaan, ammuttiin ilosta muutamia laukauksia ja lähdettiin liikkeelle.
Yläkerrassa ovat sitten makuuhuoneet. Verannat ovat isonnetut ja laajennetut vierasten olinsijoiksi, ja on niistä sateelta ja paisteelta suojaavien räystäitten alta mitä ihanin näköala laaksoon ja vuoristoon. Kodikkuuden tunnetta lisää vielä suuressa määrin se, että se on talon oma väki, joka ottaa vastaan vieraat ja niitä hoitaa.
Seuraavana yönä satoi lauhaa, lämmintä kevätsadetta, joka houkutteli lehdet ja kukat esille. Aamullakin vielä satoi aika rankasti, mutta kohta kun sade oli tauonnut, juoksi Mertsi alas laaksoon, palasi riemuiten takaisin ja huusi: »