United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
MARGAREETA. Ja valekuningattareks sun sanoin, Ett' olit vallastani kurja varjo, Mun olentoni pelkkä jälkikuva, Valeohjelma vaan julmaan näytelmään, Vivuttu ylös, syöstäväksi maahan, Emo, jok' ivakseen sai kauniit pojat, Unelma entuudestas, kirjolippu Jokaisen vaara-iskun maaliks pantu, Vaan korkeuden kare, kupla, kyltti, Vaan suotta-kuningatar näyttämöllä. Miss' on nyt miehesi? Ja veljes missä?
KÅRE. Vaan tänä aamuna hänen väkensä hyökkäsi päälleni; onneksi huomasin minä sen ajoissa ja pääsin pakoon; mutta kuitenkin on henkeni vaarassa; sillä he etsivät minua yhä. SIGURD. Sua en uskoa voi! Ennen muinoin tunsin Gunnar'in yhtä hyvin, kuin oman itseni, ja tiedän: Gunnar ei koskaan rauhan miehelle vääryyttä tehnyt.
Muotoon muuttautuin nyt kahden kalliokotkan istuutuivat Athene ja hohtavajousi Apollo aigiinkantaja-Zeun ikitammeen tuuhealatvaan, silmäten mielissään miesjoukkoja; sankkana välkkyi sarjat istuvien kypärää sekä kilpeä, peistä. Kuin kare läikkyvä laajeten käy meren aukean pintaan nousevan läntisen alla ja tummentain vedet velloo, niin väki Ilionin ja akhaijein taajana peitti tanteren.
KÅRE. Gunnar'ille tarjosin minä sakkoa murhaamastani orjasta, ja hän oli siihen tyytyväinen, mutta samassa saapui Hjördis, kiihoitti miestään pilkkalauseilla ja esti sovintomme; sitte matkusti Gunnar etelä-puolelle, ja tän' aamuna Tuolta tulee matkustavaisia pohjan-puolelta, onhan se ? KÅRE. Gunnar Herse!
KÅRE. Gunnar'illa ei olekkaan vähintäkään syytä tähän rikokseen, hän on ollut etelässä, matkoillaan; ei, mutta Hjördis, hänen vaimonsa DAGNY. Hjördis!
KÅRE. Hyvä kohtaama, retkeiliät!
KÅRE (lähenee). Ystävällisiä neuvoja tarjoo sulle Sigurd, mutta jos voimiesi takaa tahdot oikeuttasi edistää, saatan minä sulle parempia neuvoja antaa.
DAGNY. Kåre talonpoika lähestyy ynnä joukko henki-pattoja; ne aikovat hyökätä päällesi; Sigurd esti niiden aikeet äsken; mutta ken tietää Sen on Sigurd tehnyt minun hyväkseni! DAGNY. Sigurd on totisesti uskollinen ystäväsi. GUNNAR. Ja me, Hjördis, me ajattelimme ; niin, kuten sanoin, kaikki sinun puheesi on loihtu-kieltä; jok'ainoa teko, jonka sinä vain mainitset, näyttää minusta herttaiselta.
KÅRE. Hjördis on julistanut minut rauhattomaksi, viekkaasti vainoo hän henkeäni; jos lupaat suojata minua sittemmin, menen minä tulevana yönä Gunnar'in taloon ja poltan sen ihmisineen päivineen. Onko se mieleesi? SIGURD. Konna!
Hm, tuo raju-ilma vielä kovia rakeita viskelee. Tuttuja miehiä, Sigurd viikinki! SIGURD. Minne ai'otte? KÅRE. Gunnar Herse'n taloon! SIGURD. Rauhattomissa tuumissa? KÅRE. Niin, ole varma siitä! Sinä estit mua ennen, mutta nyt, luulen, on se hyvinkin mieleesi! SIGURD. Saattaa olla.