United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vähän matkaa tuvasta on sauna. Se on niin pieni, että sitä luulisi kääpiöiden rakentamaksi. Ennen vanhaan on se kuitenkin ollut asuinhuoneenakin, kun mäkikyläin asukkaat rakensivat sen itselleen sateensuojaksi kalastusretkillään. Samankokoinen on navettakin, pirtistä vähän matkaa pihaan päin.
Voi, kuinka tää on ihanaa, kun ilmaa keuhkoihin, kun nostaa taasen päänsä saa ja seljän oikein ojentaa näät kääpiöiden maassa käy köyryyn selkä suorinkin. Tuo mulle voimaas äityein, sa tuhat-rintainen ja hengi henkes povehein, suo sitä lauluin, kantelein mun heikon heijastella kuin peili tuhat-pintainen! Hanget soi, hanget soi, jo kevät yli kenttien tuulee.
Vaikutus oli niin voimakas, että Bertelsköld hetken aikaa luuli sammuvan valkean valossa näkevänsä kääpiöiden ryömivän kallioseinän halkeamista esiin, ja pienillä mustilla käsillään tavoittelevan vasaroita, jatkaakseen työtänsä, jonka oli keskeyttänyt kutsumattoman vieraan tunkeutuminen heidän maanalaiseen asuntoonsa.
Tämä maa ei ole aikaansaanut mitään sellaista, jonka voisi katsoa vastaavan ihmiskunnan oikeutettua odotusta. Ihmiset arvelivat, kun kaikki läänityslaitoksen siteet ja kahleet olivat murtuneet, että liian kauan kääpiöiden äitinä ollut luonto oli saava hyvitystä titaanien jälkisuvusta, jotka nauraen harppaisivat maankamaralle ja rientäisivät Lännen vuoristoihin neron ja rakkauden lähetteinä.
Mä tuota leikkiäs oon aina ihastellut Se elonriemun onpi osoitusta: Jos määrää muuta sull'ei ehkä liene, Niin luominen on sentään suurin viettis Ja oikkus kummat, viehätystä täynnä, Suo aina uutta, uutta jännitystä Meidän kääpiöiden kummastella, Kummastella sekä ihastella, Ihannoida, Unelmoida Taikka myöskin kyynelöidä.
Lieko linna kääpiöiden, lasten leikkimaja? Ei meille sijoa siinä meren suuren soutajille.» Istuvat sydämin synkin polun päähän, linnan portin eteen. Se lauloi sininen lintu: »Ihmis-, ihmiskullat, kuinka teiss' on tuhma tieto autuudesta elon! Kuinka nousta nuori kukka voisi vanhan mieleen, suven henki heilimöidä syksyisessä puussa?
Jos määrää muuta sull'ei ehkä liene, niin luominen on sentään suurin viettis ja oikkus kummat, viehätystä täynnä, suo aina uutta, uutta jännitystä meidän kääpiöiden kummastella, kummastella sekä ihastella, ihannoida unelmoida taikka myöskin kyynelöidä.
Oi terve, suuri luonto taas, sa tuhat-ilmeinen! Ma lasken äidin-valkamaas, ma vaivun vienoon huokunaas, ma tunnen rintas aallot, sa tuhat-rintainen. Ma kauvan poissa ollut oon, oi, äiti armahain, ma jouduin tuulten taisteloon, ma eksyin elon ahdinkoon ja kääpiöiden maahan kuin Gulliver ma sain.
Jumaliansa palvelivat germanialaiset personallisen elämän etevimpäin voimien vertauskuvina. Näiden korkeain jumalain ohella oli kansan uskon mukaan keijukaisten, haltiain, tonttujen ja kääpiöiden kirjava maailma, jotka moninaisella tavalla ihmeellisesti vaikuttivat kaikkiin ihmisten toimiin.
Tyynnä naskaa seinäkello, Kitara se hiljaa vain Itsestään jo soida alkaa, Ja ma oon kuin unissain. Nytpä oikea on hetki, Saavuin paikkaan oikeaan, Ja ma luulen, huulilleni Sanan oikean ma saan. Katsos, lapsi, häilyy usvat, Sydänyö jo häämöttää! Vuon ja metsän humu yltyy, Vanha vuori heräjää. Soitot, laulut kääpiöiden Kautta rotkoin raikahtaa, Ja kuin kevään kiihkoss' esiin Kukkametsät versoaa.