United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Parsifal, kukkarinta on Arthurin iloisessa linnassa, ja käyskelee puistossa, jonka yllä lehvistö on kuin vaalea huntu. Neidot käyskelevät puiston siimeksessä, vaaleiden puiden alla, kahden ja kahden. Käsivarret kierrettyinä toin'toisensa ympärille astuvat ne neidot koivujen alla kahden ja kahden, valkea puku lankee poimuttomana maahan ja keltaisilla hiuksilla lepää sininen kukkas-seppele.
Ja kaikille maan päällä, jotka vilpittömällä sydämmellä käyskelevät täällä, tunnustaen ainoasti Jumalaa korkeudessa, niille kaikille hän lupaa ijankaikkisen autuuden. Niin hän opetti, ja oppiansa hartaasti kuuntelin seurassa hurskasten miesten. Sydämeni vavahteli, kuumeni ja syttyi lopulta kaikki-voittavaan paloon.
Sano, milloin ne haihtuu ne haamut, jotka takana käyskelevät? Elä pelkää! En minä itke. En itkenyt vuosihin. Mut vuosia unt' olen nähnyt ja uskonut unihin. Ja uni jos yksi se petti, niin uskoin ma uutehen; mut unista kauneista kaunein olit tyttö ja viimeinen. Minä luulin sun siksi aamuksi, jona helposti herätä voisin, minä uskoin sun siksi illaksi, jona iloisna uinuva oisin.
Alikerroksessa on Peggotyn kyökin, josta pääsee takapihalle; keskellä tätä on paalun päässä kyhkyislakka ilman mitään kyhkyisiä ja yhdessä nurkassa iso koirankoppi ilman mitään koiraa; joukko kanoja, jotka minusta näyttävät kauhean isoilta, käyskelevät sinne tänne uhkaavalla ja äkäisellä tavalla.
Siitä synnin loasta minua varjele, sinä kaiken kirkkauden lähde! Ah! kuule minua! Minä paastoan, niinkuin määrää isäimme laki; minä lakkaamatta sinua rukoilen ja palvelen. Sentähden kuule minua, tue minua, ja vihdoin, kun hetki on tullut, saata minua pyhiesi majoihin! Aseta niin; mutta masenna kavalat sortajani, jotka, niinkuin kiljuvat jalopeurat, käyskelevät kantapäissäni, tahtoen minua niellä.
ELMA. Mut katsos tuota kanervaista nummee Ja vuorta Kumajan sen takana. Lomasta pilvein sinne päivä paistaa Ja jylhä vuori hohtehessa seisoo, Ja sielun' ihmeellisest', armahasti Nyt riutuu nähdessäni tämän näyn. Oi! kerran anastaapi lemmen voima Maan pinnan asujamet, ja he silloin, Nyt toinen toistaan raadellen kuin pedot, Käs' kädessä he silloin käyskelevät, Ja riemu kaikuu kaukaisimpiin ääriin.
CLAUDIO. En tänään, mutta huomenna; sillä ihana on tulon hetki heimolaisten kanssa, ja tätä hetkeä en tahdo hämmentää sinulta nyt. Ja tiedä että ne, jotka rakastavat sua korkeimman, nyt käyskelevät tässä lähellä tämän lehdon hämärässä. Katso: nuo siniset hameet, jotka liehuvat tuolla myrttimetsässä, ovat Rachelin ja Mariamnen. Käy tervehtimään heitä.