United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja juuri sillä kohdalla oli hänellä niin paljon puhumista toverilleen, ettei hän ollenkaan joutunut katsomaan Sanniin päin. Te kävelette? Ottakaa minut mukaan. Siiri ei kuullut. Sanni tarttui hänen toiseen käsivarteensa. Siiri kääntyi nyt kummastuneena ja loi häneen pitkän, kysyvän silmäyksen. Mitä katsot noin? Tahdotko sanoa jotain? Siiri ei vastannut.
Eikö teitä häiritse, kun minä useinkin niin myöhään valvon ja liikun tuolla ylhäällä? Ei toki ollenkaan ... minä kuulen kyllä, niin kauan kuin valvon, milloin te istutte, kävelette tai keinutte, ja minä luulen tuntevani teidän liikkeistänne, milloin teiltä sujuu työ hyvin. Mistä te sen? Ettekös te viheltele, kun olette oikein tyytyväinen? Kuuluuko se tänne?
Siitä sitte kuljette polkua myöten vainion läpi, kunnes tulette koivuhakaan, josta poikkeatte oikealle ja kävelette hakapolkua siksi, että olette aivan pappilan puutarhan portin edessä.» Hymyillen vastasi Nummi: »Kiitoksia hyväntahtoisesta neuvostanne. Kunpa nyt vain tuon oikotien kaikki mutkat muistaisin.» Nostaen lakkiaan hän vielä kerran kumarsi ja läksi sitte matkoihinsa.
"Setä, se kyllä on vähän pahasti, etten taida teitä seurata, mutta nyt, nyt ei minussa ole ravintolaan menkää; ei minun ole nälkä eikä jano. Minä en saa päähänikään, mitä minä vastakaan söisin, taikka joisin. Minun on paha ollani, jos te minun tähteni kävelette tän pitkän matkan". "Ei, ei, kyllä minä käyn kanssasi, en minä ole niin kovasydämminen, kuin äitisi on uskotellut".
"Schweiz'iin", kuului vastaus, "ja sinne Hauenstein'iin, jossa nyt tulee suuri rautatie-tunneli rakennettavaksi. Minä tahdon siellä työmiehenä ansaita rahaa." "Silloin on teillä vielä pitkä matka edessänne", vastasi Antero, "ennenkuin matkanne päämaaliin ehditte." "Kuinka pitkältä mahtanee vielä olla?" "No niin, kahdentoista tunnin matka; otaksuen, että aika tavalla kävelette."
Mitäs te tässä aina kävelette? hän kysyi puolestaan. Terveydekseni, vastasi mies ja hymyili. Taitaa olla huono terveys teillä, sanoi Jaana. Lääkäri on määrännyt minut kävelemään. Se sanoi sen niin veitikkamaisella äänellä, ettei Jaana ollenkaan voinut uskoa häntä. Ei, mutta ihan totta? hän sanoi. Minulla on täällä virkatoimia, lausui mies vakavammin. Nyt uskoi Jaana häntä vieläkin vähemmän.