United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinkuin sanoimme, oli koko leiri todella liikkeellä; yli tuhannen henkeä oli katsellut neljän ystävyksen onnellista urostyötä niinkuin näytelmää ikään, urostyötä, jonka todellista syytä ei osattu aavistaakkaan. Kuului vaan huutoja: eläköön henkivartijat, eläköön muskettisoturit! Herra de Busigny tuli ensimäisenä kättelemään Athosta, tunnustaen menettäneensä vedon.
Sepä oli terve ajatus! kuului miehen ääni Martin selän takaa. Lähellä olevan huoneen nurkkauksesta astui Heinonen kattelemaan. Kertoi: Istuin saunan edessä kivellä ja kuulin puheenne, niin täytyi ilmottautua etten salakuultelijaksi joutuisi. Eipä siinä niin vaarallista, arveli Martti. Puhuttiin ilmoista, kevään enteistä, töistä.
Pimeäänkin tottuu; tottuu silmä erottamaan esineitä, ennen tuntemattomia; tottuu keuhkot ilmaan ennen tukahduttavahan; käsi tottuu kättelemään kättä, jonka inholl' äsken syrjään työnsi; kieli tottuu toista haastamahan kuin on mieli; koko ruumis tottuu, veri, veri vaan sa miks et tyki tyytyväisnä tahtiin muiden kanssa?
Pasanenkin kävellä pokaili Hemmolaan ja oli mielissään, sillä hän oli saanut taas virantoimitusta tietoonsa. Sen muassa Matti oli hänelle ilmoittanut, että Hemmo on kilpakosijana. Hemmo meni kättelemään naapuriaan ja sitten kertoi: Nuoret tässä pyytivät vähän leikkiä, vaan taitavat minua ujostella. Vai ujostelee nämä. Mitä ne joutavata: isäntäkin poikamies, sanoi Pasanen ja nauraa hörötti.
"Mutta pyytää liian paljo siitä talosta." "Mitä pyytää?" "Seitsemäntuhatta ja viisisataa ruplaa, niin kaikkineen kuin se käy ja seisoo. Mitä sanot?" "Maksetaan pois!" "Sinunko rahoillasi?" "Kenenkäs muun?" "Niin, mene ja osta!" "Vaikka vaan", sanoi Taavetti, lähti astumaan Naavalaan. Pian hän olikin oikotietä taloon päässyt. Kaikki tulivat kättelemään ja käskivät Taavetin istumaan.
Pulska isäntä ja komea emäntä en ole missään nähnyt niin pulskia isäntiä ja emäntiä tulevat ystävällisesti kättelemään ja riisumaan päällysvaatteita, talon omat tyttäret en ole missään nähnyt niin paljon kauniita tyttöjä yhdessä paikassa kuin täällä saattavat vieraan huoneeseen ja hänelle vuoteen valmistavat. Ja ne samat tyttäret toimivat sitten myös tarjoilijaneiteinä.
Kraataritäti oli kyllä koetellut maailmaa, hän oli nähnyt päiviä sekä kirkkaita että pilvisiä, mutta hän oli näinä päivinä koonnut itsellensä hyvän aarteen: tyytyväisen sydämmen ja vahvan luottamuksen Jumalaan; vaan Lyyli ei ollut vielä mitään kokenut, ei, hän oli aina vain ollut onnellinen. Nyt erittäinkin loisti tyytyväisyys hänen silmistänsä, kun hän meni kättelemään ystäväänsä.
Ainoastaan lyhyt tynkkä oli jälellä tuota kovanonnen jalkaa. Oven luoksi Matti ensin seisomaan jäi, hänen täytyi jäädä, sillä sydämen ankara telmintä teki puujaloilla seisomisen vaapperaksi. Sitten hän astui vuoteen luo, sai tuolin ja istui sille tuijottaen vuoteella makaaviin kaksoisiin. "Tuollaisenako sinä palaat", itki vaimo ja koetti nousta ylös kättelemään.
Vähän ajan kuluttua hän tuli minua kättelemään. Hän oli paljon vanhentunut sitten viime näkemän, eikähän se kummaa ollutkaan, kun en minä tässä talossa ollut sen koommin käynyt, kuin silloin kerran lähdin. Mitä Sampalle kuuluu? kysyi hän, kun oli kätellyt. Vieläkö se emäntä minut tuntee? kysyin minä kummastellen.
»Tuossa ne ovat», virkkoi Katri vähän matkaa kun oli astuttu. »Kutka?» kysyi Liisa. »Ne herrat, jotka tulivat meidän veneessämme Pyhää alas», vastasi Katri. Ja kun herrat tulivat lähelle, pysähtyi Katri ja niiata kiepsautti ja oli käsi valmiina, että jos niinkuin käteltäisiin. Vaan eivät herrat pysähtyneet kättelemään.