United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sen jälkeen seurasi käytävässä kiiruisia askeleita, vahtikellon kilinää ja viimein tunkeutui koppeihin savua ja palaneen käryä. Pian kuului lääkärin ja vankilan päällikön ääniä. Vaikeata oli arvata, mitä oli tapahtunut, se vain oli varma, että jotain kauheata oli Gratshevskille tapahtunut, Seuraavana päivänä ei hänen koppiinsa enää viety ruokaa.

Eteisestä oikealle kuului renkien tuvasta ajurien kovaa kuorsaamista; oven edestä pihan puolelta kuului kuinka suuri joukko hevosia narskutti kauroja. Vasemmalla oli ovi vierashuoneeseen. Vierashuoneessa oli käryä ja hienhajua, ja väliaitauksen takaa kuului tasainen kuorsaaminen vahvoista keuhkoista, nurkassa paloi punaisen lasin takana pieni yölamppu jumalankuvan edessä.

Olivat kuivista hongista tehneet rovion, johon oli pantu sänky ja sängyssä kaikki kuollessa sekä vuoteina että yllä olleet vaatteet palamaan. Sänky oli palanut hiiliksi ja kekäleiksi, niin että yksi jalka oli jäänyt palamatta, mutta villavaatteet ja iso höyhentyyny kytivät ja levittivät kitkerää käryä.

Kuta lähemmäksi kotia tultiin, sitä enemmän tuntui palaneen käryä, ja kulkua joudutettiin yhä. Kun oli tultu lähelle kotia käski Yrjänä Matun seisahtua; hän aikoi mennä katsomaan, mitä oli tapahtunut. Pian hän palasi takaisin kasvot kalpeina ja vapisten. "Tulkaa!" sanoi hän, ja sitten kaikki menivät perille. Ei ollut enää tupaa, ei ruista korjattavana: kaikki oli poltettu.

Viisi vuorokautta ratsastimme yötä päivää, tappelimme ja näimme vilua ja nälkää. Kuudentena päivänä kuulimme ruotsalaisten sotahuudon ja tunsimme lampaanpaistin käryä. Takaanpa, Lindsköld, että söimme oinaan mieheen. Koko leiri oli levotonna. Kuninkaan luultiin hukkaan joutuneen, ja Arvid Horn lähetettiin henkivartijain kanssa hakemaan. Aiotko kirjoituttaa Triskin nimen sisaresi muistokirjaan?

Ettekö tunne tuota käryä, sanoi Antti hikeä otsaltaan pyyhkiessään. Mitä tuo todellakin on? Mikä todellakin on palamassa? Mitä tuo on? kuului kaikkien poikien suusta kummeksivia kysymyksiä. Mutta vanha isäntä hänkin pyyhki hikeä otsaltaan ja matalalla äänellä sanoi: »Ettekö arvaa, mitä tuo savu onEmme, oli poikain yhteinen vastaus. Ovat äidin vuodeoljet tuoneet tuonne ja pystyttäneet palamaan.

No, he olivat vain lähteneet katsomaan, missä metsä paloi, sillä laaksossa astikin he olivat tunteneet käryä ja huomanneet savun. Sitten he olivat paremmin nähdäkseen kiivenneet vuoren harjulle, josta näki laajalle. Olivat käyneet lähempänäkin tulta, mutta nyt aikoivat mennä kotiin. Sitten tuli Vetalaisen vaimo ja tarjosi talollisille maitoa juoda, ja niine hyvineen nämä menivät tiehensä.

ROUVA VALTANEN: Se on totta, unohdin aivan että Hilma on lomalla. Eikös vaan sittenkin... MARTTA: Minä menen, äiti. ROUVA VALTANEN: Ei, te ette osaa sitä kukaan. Ja jos kuoressa tuntuu vähänkään palaneen käryä, ei Valdemar voi syödä. Kyllä minun täytyy... MARTTA: Isä! Minulla ei ole aikaa. MARTTA: Sinulla ei ole milloinkaan aikaa. MARTTA: Ei. Pian.

Ensi hetkessä sai Vinitius sen käsityksen, että koko maailma oli tulessa eikä yksin Rooma, sekä ettei yksikään elävä olento saata pelastua tästä liekkien ja savun merestä. Tuuli alkoi yhä voimakkaammin puhaltaa siltä puolelta, missä tulipalo oli, ja tuoda muassaan käryä ja savua. Pian näkyivät likeiset esineet kuin sumun takaa.

Kerros kerrokselta kasvaa joukkomme. Toiset viivähtävät vielä kopeissaan, lyöden rikki akkunoita, ruhjoen pöydät, jakkarat sekä sytyttäen patjat palamaan. Ikkunat helisevät joka puolella, revolverit pamahtelevat, hurraahuudot tärisyttävät seiniä ja ilmassa tuntuu savun käryä. Yhä pahemmaksi käy tungos ahtaissa portaissa. Jalkani eivät toisinaan koske ollenkaan maahan.