United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä lääkäri sanoo, että minä kuolen tällä vuosiluvulla. Soma sillä olisi nauraa, jos mäntylientä juomalla eläisin vielä toiseenkin vuosilukuun." "Tahtooko herra männyn kärkkiä, niin kyllä minä hankin." "Sitä vartenhan juuri näin aikaisin olen liikkeellä, että mahdollisesti tapaisin jonkun luutatytön eli eukon, sillä minä itse, totta puhuen, en jaksa heitä metsästä hakea."
Vaikka olikin vielä eilispäivän ponnistuksista ruumiinsa hyvin kankea, kumminkin hän hoputti Mattia näyttämään hänelle paikkaa, josta männyn kärkkiä voisi ottaa. Ei aivan kaukana mökistä oli tiuha nuori näreikkö. Sinne nyt lapset menivät juoksujalassa. Pian oli heillä suuri korillinen kärkkiä, jonka nyt mökkiin hinasivat.
Siinä sitten suostuttiin, että Elsa vielä saman päivän illalla tuopi männyn kärkkiä herran asuntoon Hämeenkadulle. Pian sai Elsa luutansa myydyksi ja ostettuaan itsellensä ruokaa kiiruhti kaupungista pois.
Kun hän siinä kyynelsilmin katua verkalleen astui aikeessa mennä kotimökkiinsä, muisti hän männyn kärkit ja herran, joka niitä häneltä sai. Hän käänsi kulkunsa herran asunnolle ja meni huoneesen sisälle. Mitään herraa ei huoneessa ollut, vaan vanhanpuoleinen naisihminen. "Eikö tässä enään asu se herra, joka minulta osti männyn kärkkiä?" kysyi Elsa puoli hämillään.
"No, sittenhän sen pitäisi saada lientä näistä männyn kasvaimista." Poika katseli suurilla silmillä Elsaa. "Niin, älä katsele mitään, tuolla on mulla korissa kärkkiä. Ne täytyy viedä yhdelle herralle kaupunkiin. Hänelläkin on rintatauti." Poika nousi ylös ja otti nippunsa astuen Elsan perässä siihen paikkaan, missä Elsan kori oli.