United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Aterian jälkeen tahtoi Kukkelman vielä kupin kahvia ... ja sitten tuli hänelle kiire nukkumaan. Hän laski leikkiä: Täytyy ruveta selkänsä päällä istumaan. Nelma järjesti hänen lavansa... Ja teki itselleen vuoteen kamarin perimmäiseen nurkkaan, säkeistä ja vaatemytyistä. Tätä viimemainittua hommaa katseli kyttyrä kummastellen. Kysyi viimein, kuinka Nelma oli nukkumisen aikonut.

Ja Sakris on varma, että kyttyrä olisi perunapuurolla ja kermattomalla kahvilla kokonaan kadonnut, jos hän olisi saanut jatkaa sellaista menettelyä esimerkiksi kaksitoista kuukautta yhtä mittaa. Mutta minkäs mahtoi: rahat loppuivat ... ja nyt täytyy työhön maksujen ja ruuankin vuoksi.

Kuinka vähän kaikki tuo maine ja kunnia häntä lohdutti, näkyy seuraavista sanoista, jotka ovat otetut eräästä Londonissa kirjoitetusta kirjeestä: "Elämän päivämatkallani oli minulla vaan yksi toivo: se että ennen päivänlaskua pääsisin perille kaukaisessa erämaassa olevalle lähteelle. Mutta juhtani oli nälästä näännyksissä, sen kyttyrä laiha rasvasta; hiekkamyrsky minut eksytti.

Odottakootpas, kun kyttyräkin hartioilta häviää..! Ja hän on notkea ja nuori: silloin tempaisee hän itselleen kaikkein pulskimman naisen! Jumalan kiitos, että kyttyrä saattaa parantua... Jumalanko kiitos? Hm ... kiitos Luonnolle ... tai ihmisille. Eräät sanovat, että Kukkelman on tullut viimeisten vuosien kuluessa huonommaksi ... koskapa hänen on täytynyt syksyisin ja talvisin ruveta kontimaan.

Sikke oli ollut oikeassa puhuessaan Ristosta. Risto oli kummallinen. Mitä vanhemmaksi hän tuli ja mitä suuremmaksi kyttyrä kasvoi, sitä katkerammaksi kävi hänen mielensä. Ensimältä oli hän joskus osoittanut kiitollisuutta hyväntekijälleen, mutta viime vuosina oli hän käynyt niin harvapuheiseksi, että siinä voitti itse Pentinkin.

Sakriksen kyttyrä katoaisi lopultakin ... oman kanssa ollessa, kasviksilla ja paastolla. Katoaisi ... kuten hän on aina uskonutkin. Nyt sen katoaminen oikein alkaa! Millä tavalla voisi Sakris lähettää omalleen kirjelapun ... ellei tuo Julia pääsisi Sakriksen luo? Mutta ... mikähän tytön nimi oikeastaan on? Sitä Sakris ei vielä tiedä.

Hän, rampa, könttyröi ulos Työväentalolta ja hiipi kiireesti kotiinsa ... mutta raskaammin jaloin kuin jos hänellä olisi ollut kannettavana kahta vertaa suurempi kyttyrä... Ja hän vapisi kauhusta, huokaili lavallaan nääntyäkseen, ei nukkunut moneen vuorokauteen ... ei edes koettanut hakea itselleen syömistä. Kuularuiskut ratisivat yhtämittaa.

Ja ihan hän, Iivanaa puolustaakseen, luetteli toisten vikoja: Jegor Andrejeffilla näet on nenä... Ja minkälainen nenä vielä!... Iso, ja ihan sininen! Pjotr Petrovitshilla on nenässä kyssä... Ivan Jegorovitshillä on selässä kyttyrä... Kunpa vain on hyvä mies, niin Jumala on armollinen ja auttaa!

Päältäpäin se näyttää sängyltä taikka ruumiin arkulta; mutta siinä on korkea kyttyrä, jota en voi selittää." "Sen kalun tähden olen minäkin usein päätäni vaivannut," sanoi Heikki, "ja usein on mieleni tehnyt katsoa peitteen alle, vaikka isäntä kovimman rangaistuksen uhalla on sen kieltänyt.

Mutta kun ne vuodet kestää, syntyy ihminen uudestaan: nuorena, terveenä, entistäkin kauniimpana... Ensin vammat tällaisesta parantumisesta suorastaan pahentuvat. Senkö tähden lienevätkin Sakriksen jalat ja kyttyrä viime vuosina tuntuneet kipeämmiltä kuin ennen muinoin..? Mutta jos hän jaksaa pysyä uskollisena, saa hän ihanan palkinnon!