United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo lurjus oli todellakin rohkea, kun itse ilmotti puuhansa." "Niin, se oli kyllä omituinen teko. Paljon kiitoksia ilmoituksistanne. Jos voin jättää varkaan teidän käsiinne, niin saatte kuulla minusta. Tule nyt, Watson, menkäämme." "Mihinkä nyt lähdemme?" kysyin minä tultuamme ulos toimistosta. "Nyt menemme tapaamaan lordi Holdhurstia, ulkoasiain ministeriä ja Englannin tulevaa pääministeriä."
Koko päiväpaisteinen aro ja vanhat, mahtavat, kumisevat tammet katosivat äkkiä silmistäni hirveä synkkä pihanpuolinen huone otti minut vastaan ja minä luulin näkeväni kostean puutarhan neljän viheriän, homeisen seinän välissä. "Ja mitä minulla on kaupungissa tekemistä?" kysyin häneltä. "Oppiminen."
ja kuin hän näkemästään kauhistuvi, kun tiedotonna äkin niin hän herää, sikskunnes auttaa häntä arvostelu; niin silmistäni kaikki suomut ajoi Beatrice säteell' omain silmiensä, tuhannen peninkulmaa tunkevien. Näät enemmän kuin ennen näin ja kysyin ma hämmästyksin, mik' oi' loiste neljäs, min näin ma siinä meidän seurassamme.
Hän ei siihen vastannut, vaan rupesi puhumaan toisia asioita. "Oliko se kaikki, mikä isällenne jäi, kun velat oli maksettu?" kysyi hän. "Oletteko hyvin utelias saada tietää se?" kysyin minä. Hän vaan kysyi uudestaan: "Oliko se juuri viisisataa puntaa, ei enemmän, eikä vähemmän?" sanoi hän. "Entäs jos olisi niin ollut," sanoin minä, "mitäs sitten?"
"Haller tahtoo vielä kerran tavata Bertaa", hän sanoi epäileväisesti. "Ja miks'ei, Fritz?" minä kysyin; "miks'ei sopisi palkita vanhaa erhetystä niin paljon kuin mahdollista, ja niitten, jotka ovat luopuneet toisistaan Jumalan käskystä, saada toinen toisensa jälleen Hänen käskystänsä?" "Minä olen usein ajatellut niin, kultani", hän sanoi, "mutta minä en tietänyt, mitä sinä ajattelisit."
Minä tuotin ennen pitkää surua iloomme ei sen vuoksi, että aioin tehdä sitä, vaan sen vuoksi, että asiani oli täyttänyt kaikki ajatukseni kun ilman vähintäkään valmistusta kysyin Doralta, voiko hän rakastaa kerjäläistä? Sievä, pikkuinen, hämmästynyt Dora!
Hiljasena kuin hauta seisoi matala lahonut, mustaksi savustunut sauna. Nouseva aurinko purpuroi saunan tervattua ovea ja kirkkaasti sälähteli punanvalo sen yksiruutusesta ikkunasta. Astuskelin oven luo ja kuuntelin, kuuluisiko mitään. Vaan ei valitusta, ei kuulunut huokauksia, ei itkun tursketta. Koputin ovea ja kysyin, nukkuuko muori. Vaan ei kuulunut risausta ei rasausta, ei hengenvetoakaan.
"Mutta näytäthän nyt kumminkin hieman iloisemmalta, kuin viimekerralla käydessäsi. Onko sinulla mielessä jotakin parempaa elämäntoivoa?" kysyin häneltä. "On, kyllä on," sanoi hän melkein iloisesti. "Noh, minkälaatuista se sitten olisi?" kysyin.
Tarkemmin tutkittuani huomasin siinä olevan koko pitkän rivin pyöreitä reikiä. Minä ajattelin ja ihmettelin ja viimein kysyin äidiltäni, mikä tuo on? Se on jalkapuu, sanoi äitini. Tällä vastauksella olin tyydytetty, sillä luulin jo itsekin olevani asian perillä, kun näin sen jalkojen päällä seisovan, enkä enempää sitä kysellyt.
"Minä tiedän ... minä tiedän..." hän vaaleten huudahti, sanaa tuodessani, "siihen sen käydä täytyi ... sitä ei mikään auta..." "Mutta oletko todellakin", kysyin minä, "tehnyt eron sulhasestasi?"