United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Göthe, Molière, Shakespeare ... kaukana on venäläinen kirjallisuus vielä sellaisilta huipuilta! Tolstoi? Kuinka herkullista onkaan lukea hänen nerokasta vaistoelämän kuvaustaan ja kuitenkin kuinka yksipuolista ja väsyttävää ajan oloon! En ole jaksanut lukea hänen "Anna Kareninaansa" loppuun, nide niteeltä se oli niin yhtä ja samaa kuin vaellus rannattomalla, pehmeäpohjaisella venäläisellä arolla.
Kreivi vaikeni vähäksi aikaa, ja me tahdomme käyttää hänen vaitioloaan täydentääksemme hänen kuvaustaan toiselta puolelta. Ruotsin suurimpain silloisten historioitsijain, Geijerin ja Fryxellin, välillä oli muutamia vuosia sitten kiivas kynäsota "ylimystön tuomitsemisesta Ruotsin historiassa." Vaikea lienee myöntää kummankaan heistä olleen yksinomaan oikeassa.
"Mitä ne ovat?" "Paperinsuikaleita, joilla pankeista lainataan rahaa. Niihin tarvitaan useampia nimiä, jotka ovat jokaisen omakätisesti kirjoitettavat, ja sentähden täytyy miesten käydä toistensa luona. Muutamista tuleekin sillä tavoin hyvin ahkeria kylänkävijöitä ja miellyttäviä seuramiehiä." Sitte Torkkeli taas palasi jatkamaan kuvaustaan Viipurin kaduista.
Omituista kirjallisuutta, jonka tarkoituksena oli saattaa työväenluokka kokonaan väärään käsitykseen joutilaitten luokan elämästä. Hän jatkoi kuvaustaan kertoen olostaan tehtaissa, opistaan hevosenkengittäjän ammatissa sekä siitä, miten hän tapasi sosialisteja.
Niiden, jotka tämän kirjan edustamaa naturalistista taidesuuntaa tuomitsivat, olisi pitänyt tuomita etupäässä hänen kuvaustaan Helsinkiin, jossa se esiintyy vielä järkähtämättömämmin johdonmukaisena. Mutta tuomion syynä ei ollutkaan niin paljon tekijän, tapa kuvata kuin aihe, kuin eräs sen aiheen sivu-episoodi, jota hän kuvasi.
Ja ikäänkuin lukijan puolesta hän itse tekee itselleen kysymyksiä henkilöistään ja heidän tilastaan. Kun esim. Selma Lagerlöf menettelee hiukan samalla tavalla, kun hän kesken kuvaustaan tuo esiin oman tarinoivan minänsä, palvelee tämä keino aivan toisia tarkoituksia.
Yhtä rauhallisesti jatkoi hän vain kuvaustaan, uudistaen toiseen kertaan samat asiat ja tehden muutamia lisäyksiä, niinkuin tapaus semmoisenaan olisi häntä ennen muuta kiinnostanut ja niinkuin se olisi ollut pääasia, miten tuo kaikki oli noin tapahtunut, ja sivuasia se, että se oli hänen ainoa poikansa, jolle se oli tapahtunut. Hän oli ollut itse saapuvilla poikansa apuna, kertoi ukko vielä.