United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta jumalaa ja hänen töitänsä ei ole kenenkään helppo käsittää. En ainakaan minä ole häntä käsittänyt. Etkä ole käsittäväkään. Antti, tulepas katsomaan, aivan kuurassa, ja hieno riitta tuossa vesi-astiassa. Niin, mitä tehdä? Se on kysymys. Kyllä ei tänä yönä monen miehen silmään uni tule. Onko tämä nyt jumalan vai ihmisten syy? Se ei ole kummankaan.
Kun matkan pää tuli Matille, istuimme wielä kauan mättäällä ja puhelimme. Sydämellisesti wielä kättä puristaen erkausimme me, ja Matti lähti kotiinsa päin. Hän ei näyttänyt koko matkalla ollenkaan huomanneen, että maa oli wielä wahwassa kuurassa, ja että matalimmat wesipaikat oliwat jäässä ja rapakot roudassa. Niin kauan kuin näin, katsoin hänen peräänsä.
Mutta Orkko tiesi, missä päin koto oli. Se lähti sinnepäin. Ja Severinin mielestä se juoksi liian virmasti. Hän olisi tahtonut viipyä kotimatkalla ikänsä loppuun eikä sinne koskaan saapua. Aurinko nousi kirkkaana, mutta se oli outo aurinko Severinin mielestä. Puut olivat kuurassa edellisen yön pakkasesta. Ne välkkyivät auringon säteissä, niinkuin monivärisillä jalokivillä koristettut.
Aurinko oli päässyt kappaleen matkaa taivaan rannasta, vaan maa oli valkoisessa kuurassa ja ilma tuntui kolealta. Jokohan nyt tulee luistinjäätä ennenkuin koulupojatkaan kokoontuvat? arveli Antti. Vaan minä uskon, että tulevana talvena tulee niin kiire kerjuu, ettei joudu joka talossa käymäänkään! tuumaili Jaakko.
Niinkuin ikkunakukkia hoitaa Matti taimiaan, kastelee niitä väkevillä vesillä, kitkee rikat, riipii pois liiat kukat ja tähystelee poutaisina iltoina taivasta ja tuulia ja pistäksen välistä yölläkin ulos kopeloimaan, onko maa kuurassa.
Hevoset nurkissa seisoivat paksussa kuurassa ja arastelivat kuolaimiaan, ja issikkapojat siinä vieressä kävelivät edestakaisin, lopsuttivat jalkojaan vastakkain ja korjasivat usein hevosen lointa samalla lämmitellen käsiään hevon lämpöisessä ihossa. Väliin tarrasivat kiinni toisiinsa ja ponnistelivat hetkisen rakkaassa sylipainissa. Illan suussa helpotti viima, mutta eipä lauhtunut ilma.
Koska minun oli mahdoton tietää mitä odottamatonta oli saattanut tapahtua, lähdin vaikkakin puolikuolleena lähetin seurassa liikkeelle. Olen minä ollut vaikeissa manöövereissä, olen öitä valvonut sateessa ja kuurassa ja viikkokausia kenttäpalvelusta suorittanut ja voinpa ilman ylpeyttä sanoa, etten ole ollut kaikkien huonompia kestämään vaivoja ja väsymyksiä, mutta näin läpiväsynyt, sairaaksi asti nääntynyt en ole vielä koskaan ollut.
Kun aamu tuli, oli maa vahvassa kuurassa ja potun varret olivat mustana, jotka illalla olivat niin viheriäisinä ja uljaan näköisinä.
"Onpa se komean näköinen kello, mutta on niin kuurassa, ettei näe kuwia", sanoi eräs mies ja samalla pyyhkäsi hän turkkinsa hihalla kuuraa kellon laidasta. "
Hän tuli suomalaisen kansallisuuden kevätaamuna, kun routa vielä oli maassa ja metsä kuurassa ja ihmiset talviunisia. Samaan aikaan kuin Oksanen ja Suonio kansallisrakkauttaan visersivät, Aleksis Kivikin syrjäisellä aholla viluisena ja nälkäisenä niin lämpimästi ja ihanasti lauloi, että routa suli, metsä alkoi vihoittaa ja unisen kansan silmät kirkastuivat, mutta laulaja hiutui ja kuoli.