United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yleisiä rukouspäiviä säädettiin torjumaan "saatanan raivoa", kuninkaalliset kuulutukset varoittivat ihmisiä, vahvistivat heidän uskoaan ja kiihoittivat heidän mielikuvitustaan; taikakomissiooneja, joihin kuului puoleksi hengellisiä, puoleksi maallikoita, asetettiin, ja ne tuomitsivat monta sataa henkeä "sielunsa autuuden vuoksi" roviolla poltettaviksi, mistä kaikesta tuonnempana kerromme.
Näin hänen katoavan kirkon ovesta. Silloin näin isäni viimeisen kerran. Seuraavana kevännä hän tulvavesien aikana hukkui Uhattoman koskeen, kun oli sieltä vanhoja jättötukkeja toisen miehen kanssa nostamassa. Mähönen vei minut mukanaan kirkkoon. Kun kuulutukset oli luettu ja Mähönen parin isännän kanssa puhunut jauhojen hinnasta, mentiin nopeasti pitäjän tuvan pihaan.
Lausumme vain, että se nyt kulki säällistä juoksuansa loppuun asti, ja päättyi Herran siunauksella. Lopuksi veisattiin lähtövirsi, jonka jälkeen nuori pastori vielä meni saarnastuoliin, lukemaan niitä kuulutuksia, joita sitä varten oli lähetetty. Jokainen tietää kuinka tärkeät kuulutukset maalla todellakin ovat.
Yks tie, kaks asiaa. Eikö tuo Hetvi pysyne kehrävarsineen Toholassa. Samu saattaa muuttaa sinne kotivävyksi. Semmoista ne keskustelivat. Samu vei kuulutukset sakastiin. Siellä tapasi hän nimismies Löngrénin, jolta heti kysyi Pekkolan jutun pöytäkirjaa. Pekkolan jutun! Jassoo! Joko se Toholan pajari sinua komentaa asioitansa toimittamaan? Ei ole tullut. Lykkyä tykö, lykkyä tykö!
Sitten kuin pastori Santalainen oli lukenut kaikki suomenkieliset kuulutukset ja ilmoitukset, otti hän käsiinsä jo tässä ennen mainitun ruotsin kielellä kirjoitetun kuulutuksen. Ja ilman minkäänlaista edellä käypää selitystä, luki hän sen alusta loppuun ruotsin kielellä, alkaen sanasta "kungörelse" ja päättäen siihen nimeen, joka sen alle oli kirjoitettuna.
Jaakon ja Marin avioliiton kuulutukset menivät tavallista, kirkollista rataansa ja, ensimäisestä kuulutuksesta, neljän viikon kuluttua pidettiin häät, ja niin olivat he nyt aviopari, siinä ei auttanut mikään, ei kylän eikä asianomaisten estelemiset kuka voipi kaksi yksineuvoista eroittaa? Rohkeita päätöksiä pikku tupa. Paljon oli Mari uhrannut.
Asarin ja Kaisun kuulutukset käwiwät laillisessa järjestyksessä ja Kaisu piti morseuttansa niin tyytywäissä walmistellen siten suuria tulewia häitä. Eräs ystäwä kysyi ensimäisen kuulutuksen jälkeen Asarilta: "pidätkö sinä todellakin Kaisusta?" "Ei, en minä hänestä huoli yhtään", wastasi sulhanen peittelemättä. "Kuinka se on ymmärrettäwä?
Hänen astuessaan pappilan portaita ylös, hänen waimonsa Riitta, noin keski=ikäinen nainen, tuli hänelle kiiruin askelin wastaan ja milt'ei lyönyt teräwää nenäänsä miehensä otsaan, huudahtaen: "no, wiimeinkin sinä tulet." "Niin, sinun on hywä sanoa wiimeinkin, Riitta, mutta jos tietäisit miten wäsyksissä minä olen! Hänen herruutensa kuulutukset weiwät enemmän aikaa kuin koko muu kirkonmeno.
Mutta seuraavana sunnuntaina, kun kanttori oli tuonut kuulutukset ylös saarnastuoliin, näki seurakunta rovastin hänelle jotakin kuiskaavan korvaan, kanttori laskeutui alas, kulki alttarin ympäri sakastin ovelle, otti oven pielestä naulasta kultaisiin kehyksiin sijoitetun taulun ja kantoi sen rovastin eteen saarnastuoliin.