United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
»He eivät kuulu siihen ensinkään», vastasi tohtori Leete. »Insinöörit, arkkitehdit ja muut käytännöllisten alojen oppineet kuuluvat teollisuusarmeijaan, mutta muut taiteen ja tieteen edustajat, kuten opettajat ja lääkärit sekä palveluksestaan teollisuusalalla vapautetut taiteilijat ja kirjailijat eivät kuulu teollisuusarmeijaan.
Itse teossa voinee hänestä sanoa samoin kuin eräs akateemikko sanoi Arsène Houssayelle jalosta André Chénier'stä: "Chénier ei kuulu teihin eikä meihin; kaikkien nerokasten miesten tavoin kantaa hän oman itsenäisen lippunsa". Mériméen oli pidettävä juhlaesitelmä Nodier'sta. Erittäin ihastunut ei hän näy olleen tähän tehtäväänsä.
Sinis orhiansa siell' ohjatkoon, kunis kuulu elää Olympon kansa ja ihmisheimojen harput helää; sinis nähkööt sieltä hänet oudot maat, suvut myöhäis-ajan, kunis ihmismieltä tiet tenhoo taivahan-ratsastajan.
Korkeit' Ilionin tuli muureja kohti he rientäin kurkuin kuivunehin, pölyss' ylt'yli tanteren poikki, keihäin kinterehillä Akhilleus, riehuva vimma rinnassaan, himo saavuttaa urokunnia kuulu. Korkeaporttisen vallanneet ois Troian akhaijit, vaan Antenorin poian Agenorin Foibos Apollo, uljaan, kuulun, sai urotöille jo yllytetyksi.
"Ja kuules, Harry, tuo pieni, miellyttävä vaimo on yksi niistä, joita Maria-täti pitää halpa-arvoisina! Hän ei ole rikas, eikä ylhäinen, hän ei kuulu 'suureen maailmaan', mutta hän on niin lempeä, miellyttävä ja hieno, kuin joku voi olla. Tuo hänen yksinkertainen, suora tapansa on oikein viehättävä.
"Kiitoksia kysymästä, hyvä rovasti", vastasi Timo; "tervennähän tässä on oltu, eikä tältä kulmalta kuulu juuri entistä enempää. Rovasti näyttää myös, Jumalan kiitos, riskiltä." "Ei kehumista, ei kehumista; vanhuus voittaa ja kihti käypi kovemmaksi vuosi vuodelta.
Oi, tervetullut, kuulu Coriolanus! KAIKKI. Niin, tervetullut, kuulu Coriolanus! CORIOLANUS. Heretkää! Tämä sydäntäni loukkaa. Vait, vaiti! COMINIUS. Tuossa äitis! CORIOLANUS. Oi, sa mulle Menestyst' olet jumalilta kaikilt' Anonut, tiedän sen. VOLUMNIA. Ei, nouse, urho, Mun oma Marcioni, jalo Cajus, Jok' urhotöistäs juur' sait mainenimen, Mik' oli se? Coriolanus? Niinkö? Mut, vaimos
Virtalan emäntä oli Aunon kanssa jo käynyt toimittamassa aamulypsyn navetassa ja hellaan oli jo pantu tulta aamiaiskeiton keittämistä varten. Nyt keskustelivat taas naiset siitä ainoasta mahdollisuudesta, että Mikko on sillalta hypännyt jokeen, kun häntä ei kuulu missään eikä kukaan ole nähnyt. Mutta kukas tuolta tulee! sanoi emäntä ihastuksissaan, osoittaen kädellään akkunaan.
Kun ois auki akkunoa, Pikkuisenkin piilollansa, Josta laiva lastin kanssa Saattaisi Savosta päästä Niille väljille vesille, Lavioillen lainehille, Kyllä siitä kuulut kansat Saisivat samassa nähä Tokko tohtiipi torillen, Käyä kauppatanhualle Ankara Savon asuja, Sekä kuulu Karjalainen.
Vaan nyt en käy minä, ei kaviokkaat orhini kilpaan, niilt' ajomies meni armas näät, meni kunnia kuulu, hän, joka niilt' useasti ol' öljyin välkkyvin harjan uhkean voidellut, vesin kirkkain huuhtonut ensin. Surren liikkumatonna ne seisovat, ain' alas maahan painuu harjat, noin sydän synkkänä kumpikin seisoo.