United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka ihana eikö tuo nuori lukijatar ollutkaan! Mitä selvyyttä eikö hänen lukunsa antanut ymmärrykselle, sillä se on tosi, että eräs, joka lukee hyvin, juurikuin taluttaa kuulijaa aineen kaikkiin käytäviin, kun sitävastoin se, joka lukee huonosti, lakkaamatta näkyisi tahtovan syöstä hänet pois katuvierustalla.
Puhuessaan hän ei katsonut tarpeelliseksi säästää kuulijaa, vaan käytti sulaa laiskuuttaan jyrkkiä, vähemmän valittuja sanoja. Laivan tupakkasalissa mr Norman tiedusteli meiltä lähemmin »Jerusalemin hengellisiä virtauksia» kuten hänen sanansa kuuluivat. Hän näkyi tällä haavaa olevan kokonaan uskonnollisiin seikkoihin kiintynyt. Nykyajan Palestina ei ollut tuottanut hänelle mielenpettymystä.
Laamannin oli vaikea saada kuulijaa ehdotellessaan tuohon syreenikujaa, tuohon hyötymansikkamaita, lehti- ja huvimajaa. Kovin häntä harmitti tilan puute. »Jospa saisi tuon puretuksi!» hän lausui keppinsä ponnella koputtaen korkeata punaista lauta-aitaa, joka toisella puolella oli puutarhan rajana. »Katsos tähän, Elise!
Mutta samassa tuokiossa nuo kaksi kuulijaa, ravintolanisäntä mukana, ryntäsivät d'Artagnan'in päälle ja alkoivat pieksää häntä seipäillä, lapioilla ja hiilihangoilla.
Väliin se kertoo hauskoja tai häijyjä juttuja, väliin hirveitä tai lystillisiä ämmän juoruja, mutta aina silloin, kun siltä on uteliaisuudesta kolme kertaa kysytty: "Mitä sitte? tai mitä tarkoitat?" niin silloin alkaa se lörpötellä ikäänkuin harakka, huvittaen kuulijaa kummallisilla ja hävyttömillä seikkailuksilla, luvaten toimittaa hänelle tilaisuuden saada salassa kohdata rakastettuansa, sillä tavoin yllyttäin hänen pahoja himojansa tai aviollista luulevaisuuttansa.
Novellissaan La Chambre bleue ei Mériméellä todellakaan näy olleen mitään muuta tarkoitusta kuin pitää kuulijaa jännityksessä ja lopussa vallan odottamattomalla päätöksellä hämmästyttää häntä. Juoni, joka perustuu kokonaan pelkälle erehdykselle, on muuten taidolla sommiteltu ja muutamat hienot psykoloogiset piirteet osottavat vanhan mestarin käsialaa.
Mustat suortuvat ympäröivät hänen poskiaan, jotka tavallisesti olivat luonnostaan kalpeat, mutta milloin vähäinenkin mielenliikutus nuorukaista elähytti, punastuivat ne kauniisti. Pitkät silmäripset varjostivat nuorukaisen kauniita, tummansinisiä silmiä. Otsa oli kaita ja valkoinen, nenä suora, suu ikäänkuin luotu puheellaan viehättämään kuulijaa.
Hänell' on kyllin kertomista pienestä porostansa, iloistaan ja suruistaan ja rakkaasta taatostansa. Sitten vielä taitelee hän paljon tarinoita tyttäristä kuninkaan ja peikkosatuja noita, joista hiukset pystyyn käy ja karmii selkäpiitä. Piennä hänen mummonsa oli paljon puhunut niitä. Koskaan ollut Lumikilla ei kuulijaa näin hyvää, joka sanoo aina »jaa» ja katselee niin syvään,
Kevät saa, ei ihmisen kohtaloon sen ihmeinen armotyö! Laulajiaan vartoo vehmas koivu, kevätyössä huojuin hiljalleen. Koht' on, koivu, saapuneet ne kaikki, yhtyin kanssas elon kiitokseen. Kuulijaansa kaipaa täysi sydän, haastain yksin yöhön himmeään. Sata kevättä on ohi mennyt, tullut kuulijaa ei yhtäkään.
No, kiitetty olkohon Luoja! Ja pihlajassako laulaen, Kotoni kevähän tuoja? Kaks ystäväistäkö yhtehen Ja kolmas pohjatuulonen! Mua neljänneksi tok' ottakaa, Niin yhdessä laulelemme Ja, kummastuttaen kuulijaa, Keväästä kuiskelemme: Keväästä Suomen rantojen, Se kuullaan täällä epäillen. Epäiltäköön, kun kuunnellaan, Usko on töitä Herran; Hän Suomen puolehen aikanaan, On kääntävä kansat kerran.