United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kentiesi oppi hän paraikaa sitä ijankaikkista läksyä, jota kärsivälliset, ijäti viheriät kuuset väsymättä ja yhä matkivat ihmisten korviin, olkootpa nämät sitte kuuliaiset tahi huolimattomat. Eräänä päivänä otti hän lapset keralleen pitkälle kävelylle.
Puolustajain uhka alkoi horjua, ja vanhus huomasi olevansa voitolla. Tänne huoneentaulu! huusi hän ukkosen äänellä. Neljätoistavuotias Reeta toi katkismuksen ja luki niinkuin oli siitä tapana lukea pyhäpäivinä: Te palvelijat, olkaat kuuliaiset teidän ruumiillisille isännillenne pelvolla ja vapistuksella teidän sydämenne yksinkertaisuudessa!
Mutta nyt Heikki hänet kihlaisi vaikka vihtasormuksella. Kyllä hän tietysti voi kultaisenkin ostaa, eipä sillä ja sen vuoksi. Talo oli nyt hänen eikä isäkään enää kauan eläisi. Vielä ennen juhannusta hän matkustaisi kaupunkiin ja ostaisi sormuksen, kultakellon ja vitjat. Pärttylinä pidettäisiin ratulat eli kuuliaiset ja römppäviikolla häät.
RIIKKA. Vietetäänkö ne sitten kuinka suurellisesti? KORTESUO. No niin suurellisesti kuin ikinä vaan osataan. RIIKKA. Niinkö kuuliaisetkin? KORTESUO. Kuuliaiset ensin ja sitten häät. Kun meiltä Anna Liisa viedään, niin se tapahtuu kunnialla. Tiedä, Johannes, se tyttö on ollut minun silmäteräni pienestä pitäen. JOHANNES. Sen uskon. Eikähän tuo kumma olekaan. KORTESUO. Ei ole, ei.
Olkaa hälle kuuliaiset, niin voitto on teidän, mainio voitto!"
Ja mitäpä muuta se olisi ollutkaan? Tottahan se oli, ihan ilmisissä tapahtunutta ... olihan silloin kuuliaiset ... olihan hän morsian, Johanna oli toisen morsian jo ennen, kuin minä olin hänet nähnytkään! Minä en ollut sitä ennen muistanut, mutta nyt siitä minulle muistutettiin. Vaan mitäpä siitä!
Pysyvät elämän harvoissa viivoissa, ratkaisevat vain sen suuret alkukysymykset. Ja niistä on tietysti ensimmäinen jokapäiväinen leipä. Trudchenin ja hänen äitinsä tasolla kuului siihen tietysti ennen kaikkea kunnon aviopuoliso, josta kaikki nuo muut hyvät putosivat kuin hedelmät puusta: kohtuullinen toimeentulo, kuuliaiset lapset, hyvät, ystävälliset kylänmiehet. Se oli niin varmaa.
Hän nousi seisoalleen ja sanoi: Mitä tuota noin nolosti asioista tuumii, päättäkää kerrassaan, että ensi pyhänä on kuuliaiset ja sitten iloinen mieli. Niinpä kyllä, Pekka on oikeassa, sanoivat rakastuneet. Niin minun mielestäni olla pitää, päätti Pekka. Vai mitä sanoo Jahvi? Enpä tässä ymmärrä isosti mitään, sanoi Jahvi. Sitä vaan ajattelin, että minne päin tämä meidän talon hoito kääntynee...
Metsärinne oli järveen päin viettävä. Vähä oli siellä myöskin kuokan, jopa aurankin merkkejä, kun oli koetettu tehdä maata kasvavaksi. Mutta kaikki oli Juhanan tullessa niin autiona, kuin ei koskaan olisi mitään tehty. Jos torpasta todellakin tuli torppa, saattoi sitä syystä kyllä sanoa uutistaloksi. Kun kuuliaiset ja häät olivat ohitse, muutti Juhana vaimoineen huhtikuun alussa Grimstahamiin.
MAIJA. Mitä kaksi kääröä? TOLARI. Ne kuuliaiset lapset, jos Maija tahtoo ottiatuota? MAIJA. Minä tahdon. TOLARI. Ja minä Heikki Tolari tahdon rakastaa sinua Maija Rivakka myötä- ja vastoinkäymisissä. Mitä Maija itkee? MAIJA. Se on niin suloista, kun ne saavat toisensa, jotka toisiaan rakastavat. TOLARI. Niin minustakin. Lähdetään Maija, pesemään Heikin silmät. Minnekähän se Anni on kadonnut?