United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, jos hän olis uskollinen ollut, Vaikk' ainoost' ihka chrysoliitist' oisi Minulle taivas uuden mailman luonut, En siihen olis häntä vaihtanut! EMILIA. Mun mieheni? OTHELLO. Niin, hän sit' ensin kertoi; Hän kunnon mies on eikä kärsi saastaa, Jot' inhaan työhön tarttuu. EMILIA. Miehenikö? OTHELLO. Miks sitä matkit? Kuulethan sen: miehes. EMILIA. Oi, rouva! Rakkautt' ivannut on konnuus!
Arkihuoneen ovella seisoi Thea voileipä kädessä, rinkutteli ovea raolleen ja taas kiini ja katseli vierasta; hän ei ollut tietänytkään koko asiasta. "Onko isäsi kotona?" "On kyllä, mutta sinun pitää mennä sisälle kyökin ovesta, kuulethan! ... ja odota siksi, kun on syöty illallinen; isä ei mene sitä ennen konttoriinsa." Thea luuli häntä joksikin työn hakijaksi.
Kuulethan, poikani, sanoi raajarikko ivallisella äänellä; me kaksi olemme täällä ainoat joilla on hulluin veri suonissamme. Lähtekäämme. Jumalan avulla saamme lapsen pelastetuksi. Hyvästi, veljeni, sanoi Abdallah, ojentaen kätensä Omarille; pidä muukalaista tarkoin silmällä; jos et kahden päivän perästä näe minua palanneena, niin sano sheriffille että tein velvollisuuteni.
Hänt' uskottomaks miehenikö sanoi? OTHELLO. Niin, miehes, miehes, kuulethan, sun miehes, Mun ystäväni, kunnon, kunnon Jago. EMILIA. Mädätköön puolen drakmaa joka päivä Kirottu sielunsa, jos sen hän sanoi! Sydäntä syöpä valhe! Liiaks vaimos Likaiseen kauppaans' oli kiintynyt. OTHELLO. Haa! EMILIA. Pahintasi tee vaan. Tuo sun tekos Se enemmän ei taivast' ansaitse Kuin sinä häntä.
Jos tietäisit, miten pidän tätä kodistani, tästä huoneesta, vaimostani... »Kun lisää tulee vähän pippuria ja suolaa; niin, puhu suoraan vaan!» »Mutta sinähän olet kaiken tämän sieluna, niin raikkaana kuin tänään tulit. Epäiletkö, Letta?» »En, Jakob, en minä epäile.» »No niin katso minuun sitten.» »En minä epäile, kuulethan sen. Uskon kyllä, että sinä pidät minusta.»
Viimeskin kun kävin siellä, keitti Aina silloinkin kahvia, ja mistä hänelle se vara olisi, jos ei hän varastaisi", sanoi Lillu suurella varmuudella. "Kuulethan nyt omilla korvillasi, ethän enään mahtane epäillä vähääkään", sanoi Katru Kirrille.
Oh, sinä vaan sanot niin sentähden, kuu et saa mua kiinni. Tulehan nyt jo, joudu! Isä antaa sulle piparkaakkua. Se ei ole totta. Sinulla ei ole piparkaakkua. Tahdot vaan houkutella minua piilostani pois. No niin, mutta kuulethan, ett'en minä salli sun jäädä sinne. Pikajuna tulee tuossa paikassa kulkemaan tästä ohi. Eipä tule, sinä narraat vaan. Tiedänhän minä, että pikajuna jo on mennyt.
RISTIRITARI. No, kuulethan sa, nääthän, sulttaani! SALADIN. Niin kyllä! Paha vain, ett' asiastas et ollut varmempi. RISTIRITARI. Nyt oonpa varma! SALADIN. Hyvästä työstä noin ken kopeilee, sen tekee tyhjäksi. Min pelastit sa, ei silti omaas ole se. Tai muutoin ois ryöväri, min ahneus tuleen ajaa, sun veroisesi sankari! Häneen älä suutu!
Pyydän teitä siis, kertokaa ja kuulethan sinäkin sitä mielelläsi mies kultani!" Kanslianeuvos Heimberger nauroi vähän epäilevästi, mutta ilmoitti kuitenkin mieltymyksensä kohteliaalla kumarruksella. "No, minä koetan kertoa kaikki lyhyesti", sanoi herra Kluge myöntyväisesti, vaikka selvästi voi huomata ilon, millä hän rupesi puhelemaan mieliaineestansa.
On sillä vähän taipumusta hölköttelemiseen, mutta se lienee vaan tottumattomuutta, lapsellisuutta ja poistuu kyllä kun sitä vielä opetetaan. "Hee-ppa, hep-pa! "Komeampaa hevosta ei Iso-Ola vielä ole pilttuussa ruokkinut Pikku-Mustan vieressä. "Sinä saat hyvin kauan olla minulla, Nuori-Musta, kuulethan! ... saat kulkea setäsi rinnalla vaunujen edessä kaupunkiin Inger-Johannan