United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
PALVELIJA. Enpä ole erottanut muuta kuin litranvetoisen lysolipullon. PORMESTARINNA. Minä tulen itse hommaamaan. Onko ruokatavarat jo kaikki laitettu? PALVELIJA. Millä aikaa? Ei suinkaan sitä joka paikkaan repeä samalla kertaa! Soitetaan eteisen ovikelloa. Se on rouva Danell, minä kuulen soitosta. Kuule, mene sinä eläkä laske tänne! PALVELIJA. Mitä minä sille sanon?
Olivier», lisäsi hän salaa korvaan suosikillensa, joka aina liikkui lähellä häntä, niinkuin palvelushaltija noidan ympärillä, »kuule käske Tristan'in joutuun lopettaa tuo mustalaiskarkuri.» Ma vien sun lehtoon vihantaan, joss' itse valita saat puun. Vanha laulu.
"Sinä olet aina yhtä lempeä, jalo ja puhdassieluinen. Kuule toki mitä sanon: wastaan olin minä teidän naimistanne, ja niinkuin sanoit köyhyytesi tähden! Sillä ahneuden synti oli saanut sijan sydämessäni. Waimoni selitysten tähden tulin kuitenkin Jumalan sanan walossa pian huomaamaan mielipiteeni asiassa wääräksi, ja siitä tuo myöntymiseni.
Se silloin säihkyy ja hehkuu Päin taivoon korkeaan; Se tuoksuu ja itkee ja värjyy Nyt lemmenvaivojaan. Tuo, kultani, kätöses rinnallein Ja kuule kuin sykkivi sydämein! Siell' ilkeä nikkari asustaa Ja arkkua mullen valmistaa. Yöt, päivät vasara siellä käy. Ei unta se minulle suovan näy. Työ tehkää, nikkari, joutuisaan, Jott' oitis rauhassa nukkua saan.
Minkähänlaista se taivaassa lieneekään, kun se jo täällä maan päällä voi olla näin hurmaavaa. Kuule, minusta on täällä metsässä semmoinen kummallinen, semmoinen autuus ilmassa. Niin minustakin. Katsopas nyt taivasta esimerkiksi, se on niin onnellisen näköinen, että oikein hehkuu iloa. Tosiaankin! Ja etkö luule, että nuo puutkin nauttivat elämästä? Mitä ne sanovat, ettei kasveilla olisi tunteita?
Sä henki ilman huokuvan, Sä käsky kuule loihtijan, Kautt' itse Eryktho-taikurin, Mi kuolleet kutsui henkihin; Kautt' Ithakan viisaan valtiaan, Mi lähtehet sai lausumaan, Mi kätköiss' asuu aikain aamun; Kautt' Eurydikeen valjun haamun, Mi palas mailta tuonelan Lumohon iki-laulajan, Kautt' turmataikain kolkhisten Ajoilta Argonautojen! Sä aave ilmain aukeoiden! Sä tullos kiitoskutsun soiden!
Se antoi minulle onnellisen hallituksen. Ja vielä enemmän: se puhdisti minun sieluni. Unohtakaa Tiitus, luopukaa, luopukaa kaikki Caesar, sinä käsket unohtamaan itseäsi. Kuule mitä kirjoittaa vastaukseksi sinulle Rooman senaatti!
Hän ei saa niitä sanotuksi! KORTESUO. Anna Liisa, mitä tämä on? Etkö kuule, vai etkö tajua? ANNA LIISA. Isä anteeksi, isä! KORTESUO. Sinua ei syyttömästi tuomita, ole ihan huoleti. Ja edesvastaukseen he tulevat. ANNA LIISA (vaipua polvilleen).
Nyt ovat miehet muuttuneet ja miehet miehistyneet. Mitenkäpä lienevät? Kahta mahtavampihan lienee Panu nyt; pappiakin uhkaa. Kuule, kun haastan, vai haastaako joku muu? Haasta, Aslo, sinä parhaiten tiedät, sinä kielevin miehistä. Ja tuumissa taitavin ... haasta!
"Kuule roistoa mitä se on kehrännyt kokoon", huusi Olli. "Etkö ampunut kersanttia pensaasta, jonne kiiressäsi unhotit puukkosi, jota paitse Anna oli jo ennen nähnyt väjymisesi ja tuntenut sinun, katala. Tämä kaikki ei ole totta eikö niin, paholainen?" jatkoi Olli.