United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
No niin kuin sanon, niin tuhat markkaa lyön pöytään paikalla tästä koskirannasta ja hyvät viinaharjakkaiset juotan kaupan päälle... Se on iso raha kuule, Hirmu. Mutta iso on koskikin... Siinä koskessa sitä tuota vettä menee vähä toinenkin tippa vuoden pitkään. Kevättulvillakin kun menee paholaisen hyväkästä, niin se vain silmissä vilisee; niin jotta on yksi veden vilinä.
Jos ois lupa Ilm' antaa vankeuteni salaisuudet, Tarinan kertoisin, min lientein sana Veis sulta mielen, veren nuoren hyytäis, Kuin tähdet radaltansa silmät syöksis, Hajoittais sykkyräiset suortuvat Ja joka hiuskarvan pystyyn nostais Kuin hurjan piikkisian harjakset. Mut ijäisyyden töit' ei eläväiset Saa korvat tietää. Kuule, Hamlet, kuule, Jos armast' isääs rakastit sä koskaan,
Vallesmanni piti neuvoa tuomarin kanssa. Se olisi hajoitettava se seurakokous ... vai olisiko ehkä viisainta vielä jättää? Ehkä on parempi jättää... Handolin tuli hoippuen Jaakko sedän eteen: Kuule, oliko se minun akkani todellakin siellä, vai ? Oli, oli. Ja paniko kymmenen ruplaa? Pani, pani, johan kuulit. Se on häpeä, että sinä annat akkasi sillä lailla itseäsi uhmata.
Sumuisena marraskuun päivänä, hämärtäissä, eli juuri siihen aikaan, jolloin tienristeyksessä oleva maakauppiaan puoti tavallisesti oli tyhjänä ja hän itse pääsi hetkeksi kamariinsa päivällisunille, pamahtikin puodin ovi suurella räminällä auki ja notkean vieterivivun päässä roikkuva ovikello, hurjasti edestakasin viuhtoen, hätääntyi pitkään häivytykseen: Tänne, tänne, täällä tulee Kinturin Janne, ettekö kuule, Kinturin Janne, joutuin joutuin, joutuin, Kin Kin Kinturin Janne, kin kin kingelikin kin kin kin
Sinun pitäisi ymmärtää, ettei Strindbergin teokset sovi nuorelle, siveälle neitoselle. Gryhling rykäsee ivallisesti, ottaa kirjan. Mene nyt! En tahdo nähdä sinua enää tuollaisena silmissäni. Menee vasemmalle. V:s KOHTAUS. Gryhling, Aili. Teidän siveellisyyttänne! Itsekseen. Voi, voi! Hän luulee nyt, että minä Gryhling aikoo lähteä. Eno, kuule! No?
ILLI. On minulla vielä kolmaskin esitys, tai oikeammin kysymys. SUSANNA. No mikä, mikä se on? ILLI. Kuule siis tarkkaan. Miksi meidän talossa ei palvelijat pysy? Onko heillä huono palkka? SUSANNA. Luullakseni se on parempi kun monessa muussa herrasperheessä. ILLI. Onko heillä huono ruoka sitten? Miksi sitä kysyt?
Työtä kesti yhä vain, kun Antti eräänä päivänä viskasi pois kirveen sanoen: "Kuule, Pekka, minä olen kyllästynyt puolisuolaiseen peuranlihaan; minun tekee mieleni metsästämään; ei tämä kelpaa!" "
Salli minun nähdä sinut, kuule minua ja minä häviän iäksi, jos niin tahdot. En aikonut sinulle niin nopeasti rakkauttani tunnustaa. Mutta ne sanat ovat särkeä sydämeni, niiden täytyy päästä ulos. Ota vastaan siis minun kunnioitukseni ja valani. Me tapaamme toisemme Pallaan alttarilla; emmekö kohtaa toisiamme sitä ennen vieläkin vanhemman alttarin edessä? »Kaunis, ihana Ione!
Niinpä kuule, taivas, kun heimoni kiroon, kuulukohon kurjan huuto Karjalahan, Viroon, kaikkialle, missä kaikuu Suomen sukukieli, missä leikkii orjanlapset, laulaa orjamieli... Ei! Ei! En kirota ma saata kantajaani, ethän ole emintimä, olet oma maani.
Kuule, kaunonen kanteleeni! Sa soitellos sävel Sulonen! Ma jätän leikkimä-tantereeni: Jää hyvästi, elo ilonen! Sa soitellos elon ikiriemut Ja surun soittaos sävelet, Kaikill' antaen silkkihienot, Kullan kirkkahat lauluset. Sielun tuskista suru-kielet Nivo, niillä sä hivele Ihmistunnetta, kaikki mielet Kaiho silkillä sitele!