United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Piiatkin sieltä jo kurkistelivat ja hätäilivät, mutta kuitenkin teki mieli joka kerta kuunnella, miten herra hevosiaan kuritti. Renki seisoi peloissaan ovella eikä osannut mitään. Mutta kun herra toi varsan ulos tallista, oli renkikin vähällä saada osansa. Mitä sinä siinä noljotat, häntä koipien välissä? Vedä reki tänne tai saat samasta varresta! ärjäisi hänelle herra.
Katse siirtyi yhä eteenpäin, vastakkaisen rannan vaaraksi kohoavalle rinteelle, jossa koivut kurkistelivat heleänvihrein hiirenkorvin takanaan ylempänä vakaa, tummanvihreä havumetsä. »Kauniit ovat paikat», myönsi Uutela. »En ole Hämeen puolessa tämänluontoista nähnytkään.» Sitten katse hypähti järven vasemman pään poikitse taas omalle puolelle, suuntautuen avaran kotipellon pohjoiselle aukealle.
Hän meni ulos portaille, sill'aikaa kun lapset kurkistelivat kyökin ovesta pää toisen vieressä ja estivät Vahtia, joka heidän takanaan murisi ja vinkui, ryntäämästä pihalle haukkumaan. "Hyvää iltaa, Rönnov!... Hyvää iltaa, herra luutnantti! Tervetultuanne Giljelle!" raikkui kapteenin voimallinen, riemastunut ääni, kun reki tulla sutkahutti pihaan portaitten eteen.
Joukottain meni nyt ihmisiä Auringon-vuorelle, eli oikeammin Pyhän Elenan vuorelle, hakemaan sotamiehen mainitsema luolaa, ja he kurkistelivat ja tähystelivät tähän pimeään rommakkoon, joka, tiesi kuinka pitkälle vuoren sisään menevä, vielä on tänäkin päivänä olemassa, ja jota kansan muinaistaruissa luullaan Boabdilin maanalaisen asunnon oveksi. Alhaisempi kansa vähitellen mielistyi sotamieheen.
Vanhuksen astunta oli vielä vakava; hänen kasvonsa, jotka olivat ryppyjä täynnä, liikkuivat ylös ja alas, sillä hän maiskutteli sokerinpalasta ja otti aina vähän ajan takaa uuden palasen taskustansa. Vanhuksen punertavan vaaleat silmänripseet olivat harjatut melkein vaakasuoraan ja hänen sukkelat heleänsiniset silmänsä kurkistelivat niitten alta.
»No, tehkäämme niin.» Ukot sytyttivät piippunsa ja istahtivat pöydän ääreen vielä kerran asiata tuumailemaan. Heidän edessään oli olutkannu, ja siihen he usein kurkistelivat, ja sitten ruvettiin tuumailemaan. »Asia on semmoinen kuin se on», sanoi ukko Swart. »Niin, Swart, se on aivan totta, se.» »Kukapa voi tietää, mikä oikeastaan olisi parasta?» »Tämä on kovin mutkallinen asia», sanoi Witt.
Pyytäisin yöksikin, jos ei olisi vieraalla kiire ja jos eivät olisi niin vähäiset nämä sijat näin pienissä paikoissa. Minä tahdoin kuitenkin mennä, ja hän sanoi tytöille, jotka kurkistelivat porstuan ovelta: Alkakaa juosta reputtaa rantaan ja neuvokaa vieras niityn nurkkauksesta Honkamäen tien päähän. Oli hän sentään miellyttävä ja ystävällinen, ja olisinhan voinut olla yötä tässäkin.
Heidän edessään oli olutkannu ja siihen he usein kurkistelivat, ja sitten sitä tuumaeltiin. "Asia nyt on semmoinen kuin se on", sanoi ukko Swart. "Niin, Swart, se on aivan totta se". "Kuka nyt voi tietää mikä oikein olisi parasta?" "Tämä on mutkallinen asia", sanoi Witt. "Kovin mutkallinen", sanoi Swart ja raapi korvansa taustaa.
Tämä vaikutti, että hän hoiteli ruotsalaisia muistojansa ja piti net elävinä monille ystävillensä, se on, kaikille noille työmiehille, joiden hauskat farmit olivat hajallaan järven ympärillä, tai siellä ja täällä kurkistelivat vuorten kupeilta. Sivistymättömyydelle ja taitamattomuudelle on hyvin helppoa unhottaa oma maansa sivistynyt ei niin.
Pian seisoi Juoseppi erään kuvapatsaan tykönä ja katseli kummastellen yhtä joukkoa puoleksi lumettuneita ihmisenkasvoja, jotka kurkistelivat ulos patsaan vuotemasta. Juoseppi otti yhden kuusenoksan ja lakaisi pois lumen, sitä paremmin kuvia katsellaksensa.