United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei! sanokoon tuo Dominikani-saarnaaja mitä tahansa, ei mikään voisi koskaan saada minua uskomaan, että nämät kalliit guldenit, jotka eilen iltana ilosta ja kiitollisuudesta uhkuvalla sydämellä toin kotiin ja jotka saattivat isäni panemaan kätensä ristiin kiitosrukoukseksi ja äitimme silmät vuodattamaan onnellisia kyyneleitä, ovat vaan silmän lumeita taikka kuonaa tai tomua.
Kun seppä ei saanut hitsiä onnistumaan ja alkoi haukkua Gabrielia, ettei tämä ollut ehtinyt karistaa kuonaa raudastaan, menetti Gabriel malttinsa. Saatana tässä sinua palvelkoon! huusi Gabriel kalveten, ja nakkasi moukarin päänsä yli kauas luotaan. Perkele lisäsi hän vielä mennessään pajan ovelle päin. Seppä katseli hymyillen hänen jälkeensä.
Häpesin, että ihminen on sellainen raukka, vaikka on kulkevinaan kesyttyneitten etukynnessä: raakaa kuonaa ja törkyä vaan purkaa sisästään; toisinaan taas pyhyyttä tavoitellessaan luonnottomasti liioittelee ja niin eksyy teeskentelemiseen ja ulkokultaan. Ei sävysty omistamaan kesyn luonnon vakavaa mieli-alaa. Niin tuntoni kuin kiven painon alla voihki.
Tuvasta kuuluva melske, räiske ja pauhina muistuttaa omituisesti niistä mielikuvituksista, joita synnyttävät kertomukset tulivuorten sisäisestä pauhusta. »Tuvanovi oksentaa ihmisiä kuin kuonaa, ihmisiä, jotka valittavat, kerskaavat, parkuvat ja kiljuvat, synnyttäen pihaan tultuaan omituisen möyhyn.
Mutta minä olin puhdas, olin siveä, minä voin silloin vielä lukea äitini kirjeitä ja vastata niihin. Nyt en enää voi; minua kalvaa hehku, jota en ymmärrä. Olen tuon uunin kaltainen: sisällä liekkejä, päällä kuonaa. Ja se on teidän syynne, herra tohtori. Tehän opetitte minut kapinoimaan ihmiskuntaa vastaan, kohotakseni sen yläpuolelle.
Sinä olet taantunut kauas ja eksynyt syvälle, mutta varmaan sinussa oli niin paljon raakaa törkyä ja kuonaa, joka piti purkautua ulos. Kenties on sitä paljon vieläkin. Mutta ehkä voit vast'edes antautua keveämmin oikealle ja hyvälle." Tunsin, että minuun oli tarttunut jotakin keskievarin Paavosta. Aika kului kevätpuoleen. Paljon sain silläkin ajalla tutustua vanhoihin vikoihini.
Mutta tämän heidän jumaloimisensa oli pastorin hellä sydän käsittänyt ihanteellisemmalta kannalta niin, ettei hän huomannut tahi oikeammin ei tahtonut huomata, kaikkea siinä olevaa kuonaa, vaan ainoastaan niitä totuuden ja todellisen uskonnollisen tarpeen kultajyviä, jotka saattavat olla siihen kätkettynä.
Ne ovat niin kumman näännyttäviä. Tuntuu usein siltä kuin ne eivät kuluttaisi ainoastaan kuonaa, vaan itse ainesta, minkä tulisi puhdistua, itse yksilöllisyyttä. Mitä te sillä tarkoitatte?
Ihaellen piiloittaapi Moni mielihauteitaan, Muitten korvaa kammoaapi, Ett'ei tuomittaisi vaan: Puhdas tosi peljättääpi, Epätietohon siis jääpi. Milloin tosi kallihinna Ihmismielet kirkastaa? Milloin sana julkisinna Maailmalle todistaa: Parempi on jyvä kultaa, Kuin on kuorma kuonaa, multaa?
Mutta ei kukaan kuolevainen voi kokonaan irtautua aikansa heikkouksista, ja tuohon aikaan oli taikausko vielä voimallinen Suomessa. Sen ruminta kuonaa oli vain jonkin verran pinnalta kuorittu. Noita-akkoja ei enää poltettu, mutta noituuteen uskottiin. Kuninkaan sormuksella oli vielä täysi tehonsa, ja voimakkaimmatkin luonteet olivat sen vaikutuksen alaisina.