United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, jospa hän vaan vois saada kiinni tuon hehkuvan tuliterän ja pysyttää sen luonansa! Höyryalus laski kanuunan laukauksen. Tomu pölähti yli salmen lähdön merkkinä. Tromsöönsalmen kalalokki-parvet pyrähtivät ilmaan kirkuen ja parkuen. Auringon silmä katseli alakuloisena Finmarkenin ylitse. Laukaus vieläkin! Ja samassa hetkessä laskeus aurinko. Kuolon hiljaisuus. Melkeinpä kalalokitkin hiljenivät.
Hän tiesi, että äiti oli noussut tyttäressään ylös kuolleista, että he molemmat eivät koskaan olleet muu kuin sama nainen, ja tämä oli nyt tullut todistetuksi sillä, että tytär oli saanut saman lopun kuin äitikin. Hetkeksi oli äidin kauneus puhjennut kukkaan kirkkaassa päivänpaisteessa, mutta nyt astui hän taas kuolon valtakuntaan samasta kauheasta portista. Kaksi kertaa oli hän murhattu.
Tämä tapahtuikin; vaan ei mitään vastausta kuulunut, ja synkässä vankeudessa oli kaikki kuolon hiljaista, mätänemisen höyryjä vaan kohosi. Torvet pystytettiin laajemmalle, jossa nähtiin, että ilo oli aikainen sekä ettei tuhkapatsas vielä ollutkaan läpimurrettu.
AINIKKI. Ei ole pettänyt sinua, vahingossa virhin tehnyt. Kisa ei liene kuolon synti.
Jesus Kristus vapauden Meille toi ja elon uuden, Piinan kautta katkeran Kahleet mursi kuoleman. Jotta liittyis muisto tähän, Ruumistaan ja vertänsä hän Antaa meidän nauttia Leivän, viinan muodossa. Katsokoon se, ken käy pöytään, Että ansainneeks hän löytään: Kenpä tässä kavaltaa, Elon sijaan kuolon saa. Armon-atriasta siitä Isää Jumalata kiitä, Joka syntis tähden vaan Poikans' antoi kuolemaan.
Sairas laakson kaunis kukka, Soma mustatukka, Sairas Impipienoiseni, Riemu sydämmeni. Säästä, Herra, kukkaseni, Kuule pyyteheni! Paree munkin eestään kuolta, Kuin on kantaa huolta. Kuolon enkel' usein hiipi, Hieno silkosiipi, Kutsuu poijes valituita, Herran armotuita. Vaan on Liljallani vielä Aikaa olla siellä; Luoja, käy hän ilomiellä Vielä elontiellä.
Kerran keski-yöllä havaa: näkee liekin liikkuvaksi. haamu sala-uksen avaa, astuu askeleen ja kaksi, istuu kangaspuille, alkaa kutomaan kuin varjo, vainaa; tuskin kättä käyttää, jalkaa, polkusinta tuskin painaa. Kohoo Irja vuoteessansa, katsoo suurin silmin naista: kumpi heist' on valveillansa, kumpi haamu kuolon maista?
Sätehet noiden neljän tähden pyhän valoivat valkeudellaan kasvot häitä, hän että eessäni kuin Päivä seisoi. »Keit' ootte, jotka vasten virtaa tummaa tulette vankilasta ijäisestä?» hän virkkoi, päätään arvokasta puistain. »Ken teitä johti? Ken ol' lyhty teille yön syvyydestä päästäksenne, joka ijäti synkistää nuo kuolon kuilut? Lait helvetin siis joko juurin järkkyy?
Rukoushetki päättyi siten, että Makkonen luki Herran siunauksen. Sitten levitti yö pyhän hiljaisuuden ja rauhan Jumalan siunaukseen uskotun perheen yli. Mutta tähänkin rauhan majaan löysivät pian surut ja tuskat tiensä. Kuolon ankarimmat iskut kohtasivat Makkosen perhettä. Tarttuva tauti levisi paikkakunnalla nopeasti.
JOSAFAT. Pysähdy, raivotar, jos et sa tahdo, Ett' iskee sinuun ennen aikaansa Jo Jahven pyhän vihan salama. Mun edessäni kuolon synkät alhot Jo taannoin aukasivat kuilunsa, Ne olivat jo vähällä mun niellä, Maa alla vapisi ja yllä tummui taivas.