United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taikka jos ahdas on maapallo meille, keskenkin tulla voi Tuonelan teille, sattui jo surmaava nuoli, voit pian virkkaa: ma voitin, hän kuoli. Mut älä ilmaa myrkytä multa! Tukehtuessakin syöksen ma tulta, poltan rikki ne rinnat, jotk' oli muinoin mun onneni linnat. Ystäväni yksin lähti, jäin kuin kylmä taivon tähti katsomahan kulkuansa, muistamahan murhettansa. Eikö palausta konsa?
Luinpa siinä: »Armas Lucy, rakastettu silmäteräni!» Ne sanat luettuani koskin sen pistoolin liipaisimeen, joka oli oikeassa kädessäni. Hän kaatui kaatui kuolleena mutta ennenkuin hän kuoli, hän katsahti vielä kerran ylös ei minuun, vaan kuvaani peilissä ja siitä asti hänen kasvonsa semmoiset kasvot ovat aina näkyneet joka peilissä ja minun kuvani minun oma kuvani on kadonnut!
Ja kaikkia niin sitä haukuttiin, Kuka vaan tuli vastahan tiellä, Oli kerjuri taikka kenraali Sen vasta me tahdoimme niellä! Mut silloin kuoli se maaherran Fox Ja silloin meidät hän heitti, Ja maaherran piikoja mairittain Hän jälkensä entiset peitti. Näin Murre Murreksi se porstattiin, Ja kun aamulla aateloitiin, Niin illalla isien mainehet jo Satavuosihin näyttää voitiin.
Hänen äitinsä kuoli varhain, ja isä pani hänet kouluun lukemista oppimaan, mutta poika oli taipuvainen leikkiin ja turhuuteen enemmän kuin oppimiseen ja elämän parannukseen. Silloin jutellaan hänen kerran nähneen unta, että hän seisoi eräässä paikassa, joka oli täynnä lokaa ja saastaisuutta.
Se kohtalo, joka Jonas Lien tuotannolle ulkomailla tuli hänen eläessään Lie kuoli v. 1908 ei ollut hänen ansioidensa mukainen.
Erään filosofin Ser Lo'n uppiniskainen oppilas kuoli, tuli jonkunajan päästä, opettajan luo kertomaan, että hän on kirottu. Pudotti sormestaan hikipisaran opettajansa kämmenelle. Se hikipisara lävisti kamalaa tuskaa tuottaen läven opettajan kämmenen läpi kuin tulinen rauta.
Kädet kohosivat rauhallisesti, puseron napit avautuivat yhdellä vetäsyllä, sitte vyötäisnauha pusero lepäsi sängyn päälaudalla ennenkun katselijat ennättivät oikein oivaltaa mitä oli tapahtunut. Ivahymy kuoli ukon kasvoilla. Olavin valtasi hurja riemu. Hänen olisi tehnyt mieli temmata paljain käsivarsin seisova tyttö olalleen ja kiitää taakkoinensa ulos.
Hän piirsi vielä läpileikkauksia ja laati niin erinomaisia kuvia, että ne vielä tänäkin päivänä kelpaavat monen mehiläishoitokäsikirjan kuvittamiseen. Hän eli sen ajan vilisevässä ja sumuisessa Amsterdamissa kaivaten siellä "suloista maalaiselämää" ja kuoli neljänkymmenenkolmen vuoden iässä työstä uupuneena.
Kuoli rakentajani. Ei kumaja kuiva kulkku, Eikä rintani rimaja, Kun ei voilla voiettane, Rakettane rasvasilla. Ei oo voilla voitajoa, Rasvoilla rakentajoa Kun ennen oma emoni; Sepä voilla voiellutti, Sekä rasvoilla rakenti. Jo nyt on kuollut kuusi vuotta, Kaonnut kaheksan vuotta, Kuollut voilla voitajani, Rasvoilla rakentajani. Silloin laulan, konsa jouan.
Kuudestatoista lapsestaan oli hän kadottanut neljä pienenä, tytär, Johanna, kuoli 1762, toinen, Josefa, vuonna 1768, jolloin hänen oli solmittava avioliitto Neapelin kuninkaan kanssa; muut elivät häntä kauvemmin.