United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voidakseen pitää helleniläisten voimia koossa uudisti hän vielä kerran taistelun persialaisia vastaan. Vaan silloin hänen urhotöistä rikas elämänsä päättyikin, sillä hän kuoli Kypros-saarella Kition-kaupunkia piirittäessään. Kimon oli ylevä kuin Miltiades ja viisas kuin Temistokles, mutta jalomielisyydeltä ja valtiomies-nerolta etevämpi heitä kumpaakin.
Minua ihmetytti, ettei tällaiselle henkilölle annettu henkivakuutusta, mutta ajattelin vaan itsekseni: saammepa nähdä. Ja aivan oikein. Parin vuoden perästä tapasin taas saman papin. Nyt oli hän aivan haudan partaalla. Hänellä oli keuhkotauti, johon hän pian sen jälkeen kuoli. "Kerran taaskin sai eräs talonpoika hakemuksensa kumotuksi. Viiden vuoden kuluttua kuoli hän munuaistautiin.
Niin löytyy täällä yksi, sisar Beatrice, jota muut nunnat näyttävät pitävän itseänsä huonompana, koska, niinkuin he sanovat, hänen sukulaisensa pakoittivat häntä menemään luostariin, ettei hän joutuisi naimisiin erään kanssa, jota he eivät sallineet, ja koskei saatu häntä tekemään luostari-lupausta, ennenkuin hänen rakastajansa kuoli.
Mutta kovan ajan alussa kuoli maan-isäntä, hänen sukunsa hävisi, ja toinen herra sai hänen hovinsa ja kartanonsa ja niiden muassa myöskin mainitun miehen talon.
Vuosien kuluessa selkeni ymmärrykseni, niin että ne tulivat rakkaimmiksi esineikseni, joita sitten muillekin usein olen lausunut, eikä ole sittemmin ollut mieleni murtumatta niitä lauluissani, vesihin asti. Niinä aikoina kuoli isäni. Vanhempani asuivat sydänmaalla, sinne rakentamassa torpassaan. Kuulin kyllä jo ennen, että isäni sairastaa ja minä koin heitä auttaa minkä voin, ruokavaroilla j.n.e.
"Vanhat suonet ovat sitkeät", sanoi Nils ja rypisti otsaansa, "mutta ei hän mitään vahinkoa tee, se raukka". Viimein leski kuoli ja vanha Gudbrand Lien kiusasi aina Nils'iä sanomalla, ettei hän koskaan ollut niin hyvästi laulanut, kuin vaimonsa maahanpaniaisissa. Nyt hän oli vapaa mies talossaan, hänellä oli karjaa sekä rahoja kirstun pohjassa.
Makkonen ja hänen perheensä jäsenet olivat ensimmäisiä hoitamassa ja auttamassa niitä, jotka olivat sen uhreiksi joutuneet. Mutta pian makasi tuo jalo mies itse taudin kaatamana, osoittamansa hyväsydämisyyden uhrina. Hän kuoli ja parin päivän päästä myöskin hänen vaimonsa ja kolme vanhinta lasta. Noiden vainajien ympärillä nyyhkytti seitsemän orpolasta, vanhin vasta kahdentoista ikäinen poika.
PEMBROKE. Ja kun se puhkee, varon, että visva, Jok' erkanee, on vienon lapsen surma. KUNINGAS JUHANA. Menemme suista kuolon vahvaa kättä. Vaikk' elävä on mulla tahto myöntää, Niin kuollut teidän pyyntönne on, loordit. Tän' yönä Arthur kuoli, niin hän sanoo. SALISBURY. Varoimme, ettei tautiin apua. PEMBROKE. Kuulimme lapsen olleen kuolemallaan Jo ennen kuin hän kipuakaan tunsi.
Juuri nyt, kun onnellisempi aika hänelle olisi koittanut, kuoli hän pois, ja voittavat laakerinsa muuttuivat sypressiksi. Ja jälleen minuun päin kääntyen kertoi hän minulle, että isän taulua, tuota metsämaisemaa, oli hyvin kauniina pidetty, vieläpä että yksin kuningas, siitä kuultuaan ja sen nähtyään, oli käskettänyt hänet luokseen, uskoakseen isälle erään tärkeän maalaustyön.
"Tuota itken, jänö rukka: Kuoli mun sukuni suuri Noilla tappotantereilla, Vainovaivoilla sioilla. Iso kuoli, äiti kuoli, Kuoli viisi veikkoani, Kuusi kummini tytärtä, Seitsemän setäni lasta. Pienet poikani poloiset, Kaikki tyyni kantamani, Ne on vietynä Wirohon, Saksan maalle saatettuna, Herroille hetalehiksi, Kauppamiehille kaluiksi." "Elä itke repo rukkä!