United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sitten pitää minun sanoa sinulle vielä eräs seikka, jota et tiedä. Kuten sinulla on maailmassa isä ja äiti, niin minullakin on isä ja äiti, mutta enhän tiedä, ovatko he kestäneet sen surun, jonka tahtomattani heille aiheutin, vai eivätkö. Jos he vielä ovat elossa, niin pyydä isääsi heti viemään sinut heidän luokseen. He tulevat sangen iloisiksi nähdessään sinut, rakkaan lapsenlapsensa, niin että he unohtavat seitsemän pitkän vuoden surun». Ja vuolaisiin kyyneliin puhjeten hän lausui: »Varmaankin olet minua murehtinut, isä kulta. Ja äiti armas, paljon olet varmaankin tähteni itkenyt. Teidän kasvonne, rakkaimmat vanhempani, olisin suonut näkeväni, ennenkuin kuolen. Jospa tietäisitte minun elävän ja olevan täällä, niin varmaankin kohta rientäisitte luokseni vielä kerran nähdäksenne minut, mutta te tietysti luulette ruumiini jo aikoja sitten maatuneen jossain kaukaisessa erämaan kolkassa. Tapaammehan kumminkin taivaassa toisemme. Kuinka autuaallinen onkaan taivaantoivo ja toivo siellä nähdä toisensa. Ilman tätä lohdutusta olisi maallinen murhe liian raskasta, me ihmiskurjat joutuisimme epätoivoon. Sinä itket, lapsi kulta. Suo anteeksi, että saatoin sydämesi surulliseksi. Katsos, jos nyt kadottaisitkin äitisi, niin antaahan Jumala sinulle minun sijaani hyvän isän.

VOLUMNIA. Viha ruokani on: itseäni syön . Ja nälkään kuolen ravinnosta. Tulkaa!

Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Rintunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Siskon pellon pientarelle! Vaan elkäte viekökänä!

Ville huhtoi korennollaan kuin karhu, mutta erään mustilaisen kädessä välähti puukko. Ei hän sitä huomannut, vaan kun selkää rupesi kuumentamaan, ynmmärsi hän saaneensa haavan. Voimat samassa vähenivät, hän lyötiin maahan ja korento putosi kädestä. Niskaa kylmensi ja jalkoja; korvissa humisi, silmät pimenivät. Mustia haamuja liikkui ensin ympärillä, etenivät sitten ja katosivat. Jokohan kuolen?

Syntyi hiljaisuus. Hän uudisti: Jos tahdotte, että astun kaiteen yli ... jos olen tehnyt jotakin, josta minun on kuoltava, niin sanokaa, minä kuolen kernaasti. Siinä, miten hän sen sanoi, tyynesti, varmasti, koruttomasti, ilman katkeruutta ja mahtailua, oli minulle täysi varmuus, että hän tekee sen, niin pian kuin kuulee käskyn.

Sinä ajat minut kuolemaan, päästäkses minusta. Hyvä! Minä kuolen, mutta minun kuolemani ei päästä sinua minusta. Myös kuolemani jälkeen vainoon minä sinua ja muistutan päivittäin sinulle itsestäni. Minä rankaisen sinun julmuutes. Sen vannon minä sen kuolemattoman sielun kautta, joka minussa asuu! Sen saman vannon myös vielä silloin, koska minä vapautan sen tästä maallisesta majastansa!

"Minä sanoin: 'Tekös te olette siinä, armollinen prinssi? ja siihen tuli vastaus: 'Kuka minua sillä arvonimellä pilkkaa? Minä kysyin häneltä voisinko häntä jollakin tavoin auttaa, enkä unohda ikinä minkälaisella äänellä hän vastasi: 'Ruokaa!! Ruokaa! Minä kuolen nälkään! Ja sitten tulin tänne sitä teille virkkamaan. Mitäs me nyt teemme? Pitääkö huutaa talon väki liikkeelle?"

Tule sinäkin tyttäreni! rukoilee sairas, ja Emma tuli. Minun päiväni loppuvat, räpäykset ovat luetut, minä kuolen; ... kuin multa on peittänyt kangistuneet jäseneeni, niin palatkoot Suomeen takasin. Sanokaat terveykset Eliakselle ja Aatolle; sanokaat, että minä olen heitä rakastanut ... että minä odotan heitä haudan toisella puolen.

Suo anteeks' silloin, armas maani, mulle, Runoilijalle surmaan tuomitulle! Sun häpeäkses eläisin; kun kuolen, Sun kunniasi kasvaa toisen puolen. taivahille mainetöitäs soitan, Sielt' arvoseppeleitä sulle voitan; Ja kevätpäivän paistaessa sieltä Tuon saloillesi tuhat satakieltä.

Nuo kaks yht'aikaa kuoli hekkumassaan: Lävisti keihäs, veret yhteen juoksi. Uh! Etempää teltistä törmää ulos SIMRI, miekka kädessä. KOSBI seuraa, mutta kaatuu teltin ovelle. SIMRI. Auttakaa! ma kuolen! Kaatuu. SAALU. Poikani! Mun armas poikani! Vaipuu Simrin ruumiille. PINHOS. Ken kapinoi, Hän kuolkoon! Tulkaa, Herran sankarit!