United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kas, täällä jo Vellamo itse meren kuohuja halkoelee ja Ahtolan armahat immet yli aaltojen palkoelee. Mikä helinä päivyen päällä, mikä kulina kuussa soi? Mikä kaarella siintävän taivaan niin kummasti kuultaa voi? Siell' Ilmatar aavojen merta punapilvellä purjehtii ja Kuutar ja Päivätär siellä valon huntuja huolehtii.
Minä erosin talosta, kun sitä oli siellä vähän, ja rupesin raatamaan tässä mökilläni niin, että ihmiset sanoivat minua hulluksi. Minä usein illoin väsymyksestä nukahdin pöydän ääreen leipäpala suuhun ja milloin mihinkin. Sunnuntait istuin ja kirjoittelin mieleni kuohuja, luin ne sitten ja näin järjettömyyteni. Niin pääsin taas vähitellen tasapainoon.
Veitsin länkensä levitti, Rauoin rahnoi rahkehensa, Hyppäsi hyvän selälle, Hyvän laukin lautasille; Ajoi päin sinistä merta, Kohti kuohuja kovia, Alle aaltojen syvien, Päälle mustien murien. Vienan neiet. Olipa ennen neljä neittä, Viisi Vienan morsianta, Kaheksan merikanoa, Vienan niemyen nenässä, Sininurmen niitännässä, Kastekorren katkonnassa.
Kuleksi neitonen notkelmissa: Se vattu-marjoja poimien, Kutoili seppelen kukkasista: Sill' aikoi kruunata kultasen. Vipelsi kallion hartehille Se neito kuunteli kuohuja, Jotk' iloiten vuoren; alkamille Valoivat hopean hohtoa. Alhaalla aaltojen kaltehella Hyräili lauluja poikanen; Sen soinnut hajoili taivahalle, Kuin iltasen ruske kultainen.
Ja niin hän purtensa irroittaa kotilahtensa kultaisen suulta, laskevi keskelle kuohuja ja laulavi laitapuulta, miten meri on suuri ja sininen ja maa niin armas ja kaunoinen ja vieno neitosen varsi, kun hän koivujen solassa käy. Ilta hiljainen lankeaa. Purje leutona lepattaa, terhen nousevi tuolta, täältä, lahden pohjista, laineen päältä, kutovi verkkonsa yli veen poikanen yönä on yksikseen.
Hän astui vitkaan luokseni, Oil loisto silmässään, Ja kielo, lempikukkani, Oil hällä kädessään: "Tän annan sulle merkiksi, Sit' usein katsele; Kun päiväsi käy pitkiksi, Taas mua muistele! Ma tottunut oon kuulemaan Kuohuja koskien; Oon harras ollut laulamaan Tunteita sydämen, Mi sykkii povess' impyen, Ku kaitsee karjoaan Tai salon jäykkäin poikien: Oon halpa tyttö vaan.
Päätä huimaa oudon rannalta katsojan, kun nuo terwojen laskijat pitkillä wenheillänsä tulla kiitäwät kosken kowia kuohuja alas. Nuo rohkeat laskijat peittäytywät wäliin koskien kowiin kuohuihin katsojan silmistä, ja kauhistuksella huudahtaa hän, että nyt he meniwät Wellamon utuhelmoihin ikipäiwiksi.
Senvuoksi eivät ylempää tulevat lautat koskaan uskaltaneet Ruotsin puoliselle rannalle, missä kosken virta jo alkoi niellä, vaan laskivat maihin Nuottaniemen suvannon kohdalla, ja täällä ne varustettiin kosken kuohuja varten. Kylän talot olivat loitompana näistä molemmista Korpikosken taloista, jotka kumpikin olivat manttaaliltaan pitäjän suurimpia.
Sillä olkoonpa näköala kuinka ihana tahansa metsiä, vaaroja; ulapoita, niemiä; koskia, kuohuja missä kirkko ja pappila puuttuvat, siinä seutu henkeään haikailee, ikävöi aatettaan ja kaipaa keskustaansa. Milloin nousit vaaralle, ettei oppaasi osoittanut kirkkoa? Ihastui oma mielesi, ja hymyyn meni oppaan huuli, niin pian kuin huomasitte kirkon ikkunan kiillon etäältä pilven alta.
Mari esitti, että lähtisivät yhdessä tänä iltana kävelemään silloille. Kosket olivat puhtaat jäistä, jotka nyt korkeissa röykkiöissä ryhmöttivät jokisuun edustalla. Ja paljon oli ihmisiä katselemassa kahleistaan vapautuneita kuohuja, jotka kohisten vyöryivät siltojen alitse. Joria ei näkynyt nytkään. Ja Elsa lähti kotia kesken kaiken. Varmaan oli joku onnettomuus Jorille tapahtunut.