United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silmä, joka ennen silmään vaipui, häilyi nyt levottomana ympäri ja käsi, joka ennen kättä puristi, oli hervottomaksi käynyt. »Isäinmaa on vaarassa, veljein veri vuotaa ja minä istun kun kunnoton pelkuri täällä toimetonna.» Tuo ajatus poltti tulena nuorukaisen suonissa, se vei levon hänen rinnastaan ja sai häpeän punan nousemaan hänen kasvoilleen. Hän kavahti jo ylös.
Julien menetti silloin kokonaan malttinsa ja sanoi raivostuneena: Isä!... Isä!... Tunnetko sinä sen ... isän... Tietysti, et. No niin, mitäs silloin?... Liikutettuna Jeanne innostui: Hän ei varmaankaan jätä tyttöä. Silloin olisi hän kunnoton. Otamme selkoa hänen nimestään ja etsimme hänet käsiimme. Hänen kyllä täytyy selvittää asia.
Mutta onneton se, joka tappelussa joko jäi tappiolle taikka pakeni; sitä pilkattiin, rääkättiin ja kiusattiin miten osattiin: »tuohan on kurja pelkuri, kunnoton raiska, josta ei tule pahaistakaan miestä». Se oli useinkin loukkaavampi, kun kerjäläispoikaakin kunnioitettiin, jos hän vaan voitti tappelussa. Kummako sitten jos koki tapella, jos se olisi ollut vastenmielistäkin.
Konstilukon juur tulipunaiseksi Hän oikeaan aikaan kuumentaa: Nokkaviisas jo tulee, huudahtaa: "Ken tuollaista sallisi ostaessa! Kas teräs on tuiki ruostehessa!" Ja hapsii käsin molemmin Ja kiljuu äänin kurjimmin. "No", kysyy kauppias, "mitä on?" Hän vinkuu: "Pila kunnoton!" Nalkuttaja. Me ristin rastin ajamme Asioitamme, huviamme, Vaan takaa ain' nalkuttelee Ja haukkuu jäljessämme.
Sinä olet tosiaankin heikko raukka, Agnes oli oikeassa, ooh, sinä olet kunnoton, typerä, kurja Olisin tahtonut ruoskia itseni veriselle tuskissani. Eikä tullut apua! Jota enemmän taistelin luontoani vastaan, sitä raivokkaammaksi se yltyi. Ja sitä kiihoitti tuo heidän yhtämittainen keveä puhelunsakin, josta en sanoja eroittanut, vaikka koetin kyllä kuunnella aina välillä.
HURMERINTA. Sinäkin? NEITI SALMELA. Niin. Näin pelkuruuteni, saamattomuuteni, tyhmyyteni. Minä olisin voinut ja minun olisi pitänyt olla aivan toinen ihminen. HURMERINTA. Mutta kuule sinä tuota naurua! NEITI SALMELA. Se kasvaa, paisuu! Olet onnellinen kuningas. HURMERINTA. Ja sinä kuningatar. NEITI SALMELA. Minä koetan tulla arvoiseksesi. Mutta minähän olen kunnoton!
"Kunnoton venhe", sanoi Elsa. "Silläkö, kun siihen vähän vettä tulee? Sillä me vielä tavarat kaupunkiin viedään", tuumi mummo. Venhe sai turvota ja Elsa ja mummo yöpyivät Munkkiniemeen. Aamulla meni mummo ensimmäiseksi venhettä katsomaan. Vähänpä se enään oli vuotanut.
No niin, koko sillä ajalla kuin luin ja ajattelin ja koetin parantaa vanhaa minääni Luscombessa, oli Jessie Wiles yhä mielessäni ainoana tyttönä, jota eläissäni olen rakastanut ja milloinkaan voisin rakastaa; minä en uskonut mahdolliseksi voivani koskaan naida toista; kaikki omaiseni sitä toivoivat, mutta Jessien kasvot olivat taas edessäni ja minä sanoin itsekseni: 'Minä olisin kunnoton mies, jos menisin naimiseen naisen kanssa, kun en saa toista mielestäni. Minun täytyi vielä kerta saada Jessieä nähdä, minun täytyi saada selkoa siitä, olivatko hänen kasvonsa nyt toden perään samat, jotka minulle kummittelevat yksin ollessani; ja minä olen hänen nähnyt, ja ne eivät olleet samat kasvot; kukaties ne ovat kauniimmat, mutta ne eivät ole tytön kasvot, ne ovat vaimon ja äidin kasvot.
Lasna huokaelin näin, Miesten töitä nähdessäin: "Ah, jos lapskin mies jo ois, Miehen töitä tehdä vois!" Kuulin töitä urhojen, Rauhan, sodan sangarten, Ajattelin: "Onneton Olen kurja, kunnoton." Nousi päivä nuoruuden, Hyörin, pyörin, puuhaillen, Vaan ne, mitkä aikaan sain, Kaikk' ol' lasten töitä vain.
«Sinä olet minun, minun olet sinä!« sanoi herra ja tahtoi suudella vaaleaa naista. Vaan kynnyksellä seisoi jo auttaja, vaikka häntä ei herra eikä Anna nähnyt. «Jumala! Johannes! Auta minua!« Silloin liikkui auttaja; hän lähestyi hiljaa. Hän tuli herran taakse; hän otti häntä kauluksesta kiini, ja yhdellä heittämällä heitti hän hänen suoraksi lattialle. «Kunnoton heittiö!« sanoi hän.