United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä, teidän ylhäisyytenne, tahdon tinkiä heinäin hintaa, vastasi sotakamreeri pilkallisesti kumartaen poistuessaan. Minulla ei ole kunnia tuoda mitään käskyjä kuninkaalliselta majesteetilta, jatkoi Bertelsköld, jonka melkein kävi sääliksi hämillään olevaa kenraalia.
»Joudu niitä noutamaan», käski kuningas. »Anna pyssysi jollekulle näistä täällä Olivier'ille esimerkiksi kenelle hyvänsä. Kiitos ja kunnia Embrun'in pyhälle Neitsyelle! Ja pelkästä hopeasta pitää hänen saaman laipio alttarinsa ympärille!»
Ja tämän teemme, hartaasti pyytäen sinua kunnioittamaan ja käyttämään hänen taitoansa; sillä tavoin ei ainoastaan tehdäksemme palveluksen sinun arvollesi ja urhoollisuudellesi, jotka ovat kaikille Frangistanin kansoille kunnia, vaan myöski saadaksemme loppuun sen riidan, joka välillämme on, joko kunniallisella sopimuksella taikka julkisen taistelun kautta aseillamme sotatanterella; koska yhtä vähän olisi sinun asemallesi ja rohkeudellesi soveliasta kuolla kuni orja, jonka ajajan kovuus on uuvuttanut, kuin meidän maineellemme sopivaa, että tämmöinen tauti riistäisi aseittemme alta näin kelpo vihollisen.
Jumalalle olkoon kiitos ja kunnia! Jumalani!... minä kiitän sinua! Jumalan kiitos!... hän elää. Asia näyttää valkeentuvan... No, ei hätää sitte! Jaako ... sinä tulit? Jaako ... itketkö sinä...? mutta miksi?... Jaako?
Hyvästi sä siunaus sitten, jää kunnia maailman, Hyvästi sä ihmiskunta ja autuus taivahan, Mä lapseni kanssa ennen käyn hyrskyhyn kosken tuon Kuin ijäksi kannettavakseen mä häpeän taakan suon».
Herra rovasti menee vaan edeltä, sanoi Paavo. Kunnia sille, jolle kunnia tulee piispa ensin ja sitten vasta rovasti. Leikiksi lyöden virkkoi Paavo: Ja kun vielä kahden hiippakunnan piispa! ja meni edeltä sakastiin. Mikä hävyttömyys! sanoi professori, silmät päähän pysähtyen. Semmoisia ne on! Se nyt ei ole minun asiani, mutta ... kuului hän puhuvan rovastille rappusia noustessa.
»Lähemmä, Jumala, sua!» Kuole ei kauneus, joskaan täyty ei kaipuu, pääty ei etsintä koskaan. »Lähemmä, Jumala, sua!» Ihmisen kunnia soikoon, ihmisen voima voittaa kuolonkin voikoon. »Lähemmä, Jumala, sua!» Laineet jo päällemme pauhaa »Lähemmä, Jumala, sua!» Soitamme ihmisen rauhaa »Lähemmä, Jumala, sua!» Ihmisen kunnia olkoon »Lähemmä, Jumala, sua!» Ihmisen ihanuus tulkoon
Mutta vielä kauan jälkeenpäinkin kesti tuota nuijasodan synnyttämää kilpailua talonpoikien ja sotamiesten välillä, uutteran auran ja voittoisan miekan välillä, joista toinen on aina ollut Suomen kunnia, ja joista toinen tähän aikaan lensi tupestaan kesyttämään itseään Rooman keisaria.
Työ on muka ihmisen kunnia, työ on muka ihmiskunnan aateluus, joka sen eläimistä erottaa! Kaikki tahtovat olla työn orjia. Kukaan ei uskalla laiskan nimeä itselleen tunnustaa. Ja kuitenkin on ihminen laiska alkuperäiseltä olennoltaan. Mutta eihän saanut olla mitään alkuperäistä! Täytyihän koko luonto ja ihminen viljellä, kesyttää, muuksi muodostella. Mitä varten?
Selitin hänelle, että Ruotsissa sinuttelee talonpoikainen mies itse kuningastakin. Tämä ei ollut toki Villen mielestä sopivaa, sillä, arveli hän, kunnia sille, jolle kunnia tulee, ja kuningas on hänkin virkamies.