United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei se niinkään kumma ole", arveli toinen, "kummemmaksi katsoisin, jos olisi syönyt kenkä hiiren." Ja siihen päätyi se tarina. Joka kaiken kesän onkii, sitä talvella nälkä tonkii. Katso sananlasku n:o 6. Joka kuusehen kurkottaa, katajahan kapsahtaa. Ei pidä ylen korkealle pyrkiä, vaan pysyä siinä, mihin luonto ja onni on määrännyt.
Ja se samainen asiamies, joka ensiksi oli käynyt Sannan puheilla, tarjoutuikin lähtemään papin luo kolmanneksi, niin kuin puhemieheksi, mikä hänet sitten lie niin toimekkaaksi usuttanut. Kun se kerta lie mentävä, niin mitäpä hänestä todellakaan piimittää, vai miten Sanna, lähtisitkö? Minusta yhdenlainen, tokko tuo siitään kummemmaksi ruvennee ajan oloonkaan.
Mutta näethän sinä itse, mimmoinen hän on ... ei hänellä ole halua mihinkään ryhtyä ... ja minä vain luulen, että jos hän saisi lukea... Niin se ei siitä muuttuisi sen kummemmaksi ... minä olen siitä aivan varma ... minä tunnen naiset paremmin kuin te itse... Ja sen sanottuaan meni isä taas jonnekin ulos, ja asia jäi. Mutta muutamana päivänä tuli pappilaan vieraita.
Ho hoo kyllä voit tulla kummemmaksi! Tuokaa tänne viuluni. Nyt minä soitan. Ja hän sai viulun; Torger katsoa tuijotti sitä; semmoista viulua hän ei ennen ollut nähnyt. Se oli niin sievä, että kiilteli pitkän matkan päähän. Mikä mies sinä olet, jos uskallan kysyä? sanoi Torger. Nimeni on Ole Bull, oletko kuullut puhuttavan hänestä? Torger katsoi häntä suurilla silmillä. Ei, oletko sinä Ole, sinä?
Kertomus heistä kävi yhä kummemmaksi. Nuori nainen oli ollut hyvin iloinen, sanottiin, ja puhellut tuttavallisesti saattajansa kanssa. Elias aikoi jo kääntyä takaisin. Mutta siihen hän oli liian itsepäinen.
Ei se nyt niin varsin vaarallista sentään ollut, pientä silmäpeliä aluksi ja siitä kehittynyttä hienoista kuherrusta, eikä sitä oltu sen kummemmaksi ajateltukaan. Ja tyttöäkin se leikki näytti huvittavan, hän tuli usein ikkunapieleen luokseni tarinoimaan ja uskoi mulle pikku salaisuuksiaan; käytiin joskus yhdessä syömässä namusia ja kun sattui nimipäivä, niin annettiin kukkanen toisilleen.
Ja sinä olet itse opetellut soittamaan? Isäni minua opetti, ja hän oppi isältänsä; me olemme olleet soittajia niin kauvan kuin suku muistaa. Ei, mutta pitääkö sinun vaan kuleksia täällä maakylissä ja soittaa häissä ja kemuissa sehän on aivan hullua. Sinun täytyy lähteä ulkomaille! etkö koskaan ole sitä ajatellut? Enpä juuri voi sanoa sitä. Minä en usko voivani tulla kummemmaksi kuin olen.
Mutta kummaa kummemmaksi kävi nyt Kaisan kiire, kun näki jo yhtenä pilvenä mennä viiltävän kolmi ja nelihenkisiä kirkkovenheitä rantansa alatse eikä toivonut enää edes vilahdukseltakaan saavansa nähdä rovastinnaa tänä päivänä. Tämä pelko povessaan juosta kytyytti nyt Kaisa metsän varjostamaa rantatietä pappilaa kohti ja oli hän hyvin lääpästyneen näköinen tullessaan pappilan kyökkiin.
Minun oli vaikea uskoa, että hän oli luonani, vaikka pidin kiinni hänen kädestänsä ja himmentyneillä silmillä katselin hänen muotoansa. Hän oli hyvin muuttunut ja kuitenkin sama kuin ennen; niin tulemme mekin olemaan seisoessamme Jumalan kasvoin edessä. Poikana oli hän matkannut ja miehenä palasi hän ja tämä teki tulonsa vielä kummemmaksi.