United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suvaitsetteko minun istua täällä teidän tykönä. Kello on jo yli kahden ja kohta on aika lähteä matkalle, jottei enään kannata mennä levolle." "Niin minustakin," sanoi Vendale; "istukaa tähän ja pitäkää minulle seuraa." Obenreizer meni huoneesensa järjestämään pukuansa ja palasi hetken kuluttua väljä kappa hartioilla ja tohvelit jalassa. Ystävät istausivat yksi kummallekin puolelle kamiinia.
Silloin tuli kolmas heitä sovittamaan, antoi kuorenpuolikkaan kummallekin ja söi itse sisuksen. KALLE. Kuulitko Wille? Kerro, Selma, meille vielä sellaisia juttuja; ne ovat niin hauskoja. WILLE. Tiedätkö mitä Kalle? KALLE. No? WILLE. Annetaanhan me tuo kirja Selmalle. Mitäs me sillä kumminkaan KALLE. Niin, sinä saat sen Selma! SELMA. Hyviä poikiahan te kuitenkin olette.
Hellävaroin pidellen saa sillä leikatuksi, tai paremmin sanoen sahatuksi limpusta viipaleita sekä niinikään paloja juustosta ja makkarasta. Kun toverini on saanut sahatuksi tarpeelliset ilta-annokset meille kummallekin, piilotamme tuon vaarallisen aseen huolellisesti, estääksemme sen joutumasta vartian takavarikoitavaksi.
Mutta pellon veräjällä ojentaa se häntänsä, hörhähtää pikaiseen hirnuntaan ja oikaisee täyttä laukkaa pihaan... Mutta mitäs ymmärtää tamma nurkkia väistää? ... paukahuttaa reslan laidan pirtin nurkkaan niin, että sälö lähtee kummastakin. Matin pää retkahtaa ensin toiseen reen laitaan, sitten toiseen, ja kun hän herää, tuntee hän, että häntä on kummallekin korvalle lyöty.
Hän ymmärsi sen myöskin niin ja toi minulle vähän ajan perästä kaksi päärynää. Ne ovat tässä! Ja hän kaivoi yleisen riemastuksen vallitessa todellakin taskustaan kaksi päärynää, joita hän tarjotteli jalomielisesti kummallekin. Häntä itseään näyttivät hänen aamulliset seikkailunsa sanomattomasti huvittavan.
Esterin silmät loistivat, ja käsi oli ojennettuna antaakseen kirjeen forstmestarille. Ei kuullut isä. Hän oli kiintynyt shakkipeliin, ja huudahti: »De' va' fan!» Esterin käsi vaipui sivulle, ja hän loi uuden katseen forstmestariin. Ette ymmärtäisikään. Hän on meille kummallekin eri olento! Esteri jonkun matkaa luettuaan Laurin kirjettä purskahti nauramaan sydämestään. Othello!
Lankinsuo on tämä pitkänsoikea monilokeroinen kuvio keskellä maapalstaa. Yli suon ei isonjaonkarttaan ole merkitty mitään rajaa. Heti suon takana jatkuu väliraja samaa suuntaa eteenpäin, suoraan pohjoiseen, yli hakamaan ja aidasmetsän, aina palstan päähän saakka. Jos raja jatkuisi yli suon, jäisi riitamaata jotenkin saman verran kummallekin puolen rajaa. Mutta nyt se ei jatku!"
Isä väitti, että hän liian vähän sai lasta haltuunsa, ja äiti taas, että hän siinä suhteessa aina tuli vahingolle; mutta kiista loppui joka kerran kolmikkoiseen: suuteloon, sillä Anna aina lopuksi tarjosi pienen suunsa kummallekin rauhansopimuksen vahvikkeeksi. Mutta isä kävi kuitenkin päivä päivältä siinä suhteessa aina vaativammaksi, vaikka äitikin kyllä koetti puoliaan pitää.
Mutta miksi tulet sinä minun tyköni nyt, kun päivä menee jo mailleen meille kummallekin? MAUNU TAVAST: Kenet? ANNA: Olavin, minun poikani, meidän poikamme, Maunu Tavast, josta on tuleva yhtä suuri kuin sinä, mutta meitä molempia onnellisempi. Minä en voinut enää jäädä luostarin muurien sisälle. Minun täytyi matkustaa. MAUNU TAVAST: Sitten on matkasi ollut turha, Anna Lepaa.
Taitaa tulla tyttö! SINIKKA tulee arkana, posket pakkasesta punertavina, katsoen kummallekin kupeelleen; riisuu lakkinsa ja kintaansa, puhaltaa sormiinsa, vilkaisee isäänsä, taas äitiinsä ja pujahtaa sitten nopeasti värttinänsä ääreen karsinanpuolelle. KERTTU: No, oliko käynyt rihmaan? SINIKKA (säpsähtäen): Rihmat? (Hämillään.)