United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinkuin Kirri oli sanonut, tulivat todellakin Rehkonen akkansa ja tyttönsä kanssa, ja Lillu, kutsuansa kohden ja pian olivat he kaikin huoneessa. "No mitä pirua tämä nyt merkitsee?" sanoi Lillu heti huoneesen tultuansa. "Ei yhtään ihmistä!" kummaili Pirko. "Ja huoneet on juhla-asussa!" säisti Rehkonen. "Ja vihkituolikin on tuossa! Lempo vieköön! Tämä on pimeä ja sekava arvoitus", sanoi Kirsti.
"Kenen olet tuntemaan oppinut, poikaseni?" kysyi rakkaasti eräs komea mies, jonka ryhti oli kerrassaan jalo ja arvollinen. "Erään sorvarinsällin, nimeltä Georg", vastasi poika. "Sorvarinsällinkö? Sepä kumma. Kuinka olet hänen kanssaan niin pian tuttavuutta tehnyt?" "Hän oli ystävällinen ja auttoi minua lukutyössäni", sanoi Friedrich. "Sorvariko sinua luvuissasi neuvonut?" kummaili isä.
Latun emäntä kaappasi uudelleen kiinni Liisan, joka teki itkua, vaan taas sai uhkaavan muodon. Piiskattua seisoi hän jäykkänä ja katseli Lapin emäntää uhkaavasti silmästä silmään. »Kylläpä on, kylläpä on», kummaili Lapin emäntä. »Semmoinen se on», sanoi Latun emäntä masennuksissaan ja sitten Liisalle komentavasti: »Pyydä nyt anteeksi!» Silmiään räpäyttämättä seisoi Liisa, ei hievahtanutkaan.
Hänen ympärilleen oli kerääntynyt suuri väkijoukko, joka kummaili, kuinka erinomaisesti hän osasi heilutella sääriään. »Hyvä isä», sanoi Witt, »kunpa nyt olisin kotona!» Frits sanoi: »Kunpa olisin kotona äidin luona!» Ukko Swart sanoi: »Tästä alkaa tulla kirotun kirjava juttu!» Ja Kalle sanoi: »Mitä hyötyä minulla on siitä, että istun tässä ja heiluttelen jalkojani.»
Vai ette te vielä tiedä, että hän varastaa kotoaan niin hirmuisesti. Mutta kävipä kettu kerran käpyyn, oikeen isoon käpyyn, julki Jumalan ja ihmisten", liehkasi ja valehteli Kirsti. "Semmoista se on! hym!" kummaili Kirri. "Vieläkö nyt epäilet?" kysyi Katru tohtunuisena Kirriltä. "En ensinkään.
"Tietääkö setä, että se on rukousta kuin Herraa avukseen huudetaan, silloin kuin murhe ja tuska on, sillä Herra se on, joka tuskista pelastaa? Hän on meidätkin pelastanut, kun olemme Häneltä apua huutaneet", puheli pikku Helmi. Kapteeni oli yhä vaiti. "Onko setä koskaan rukoillut? etpä sinä puhu enään mitään", uteli ja kummaili Helmi.
Mielestä haihtui alakuloisuus melkein jäljettömiin, kun Aappo tapasi Latun Liisan joka ensin kummaili Aappoa ja sitte kysellä alkoi aasta ööhön koko Aapon kohtalon. Ja lopuksi hän ei antanut elävää rauhaa Aapolle, ennen kuin tämä lähti näyttelemään itseään muillekin tytöille.
"Mökin Maiju!" kummaili isä hämmästyksissään ja hänen kaswonsa huomattawasti synkistyiwät, sillä luultawasti ei ollut kertaakaan hänen ajatuksiinsa astunut, että hänen Jaakkonsa niin matalalle katsoisi. "Niin, eikä kukaan muu", anoi Jaakko. "Entäs myötäjäiset?" kysyi isä. "Tämän maailman rikkaus ei ole werrattawa häneen: hän on enempi niitä", sanoi Jaakko jäykästi.
Talon poikia ja renkiä ja muita purlakka-miehiä vielä saisi, vaan paremman sortin miehiä saa etsiä eikä sittenkään löydä... Varsinkin on räätälimiehistä tiukka», selitti Kenonen. Siihen kummaili Anna Liisa: »Vai niin siellä on vähän räätälejä!» »Niin on.
Talon wäki kummaili, että me olimme jaksaneet puhkaista tien tänne asti, waikk'ei taiwal ollut sen pitempi, sillä koko wäli oli yhtä kujaa ja sitten meidän Lauwantai=iltaisen menomme ei ollut täältä kulkenut yhtään ristisielua. Minä kysyin talon wäeltä, oliko Lauwantai=illan jälkeen mennyt siwu joku wanha mummo, kontti seljässä?