United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin vastenmieliseltä kuin se tuntuukin, täytyy minun sinulle totuus tunnustaa, vaikken ole, säälien sinua, voinut sitä ennen tehdä. Kummailet, miksi minä olen niin kylmä sinua kohtaan, mutta mene itseesi, niin että löydät vastauksen sieltä. Muistatko niitä pyhiä lupauksia ja valoja, jotka toisillemme vannoimme silloin erotessamme? Minä uskon, että nuot lupaukset lähtivät vilpittömistä puhtaasta rakkaudesta hehkuvista sydämistä, mutta sinä olet kaikki ne unhottanut. Pitkällä poissaoloni ajalla en muistanut mitään muuta kuin sinua. Yöllä ja päivällä olit sinä aina ajatusteni alkuna ja toivona. Minä kärsin ja odotin sitä hetkeä, jolloin sinut taasen saan syliini sulkea, ja se toivo antoi minalle voimaa kestämään kaikki. Puhtaassa, vilpittömässä ja uskollisessa sydämessäni oli yksin sinun kuvasi hallitsemassa, eikä mikään voima voinut sitä sieltä pois reväistä. Voi kuinka sydämeni sykki ilosta, kun tarjoontui semmoinen tilaisuus, että saisin sinut jälleen nähdä ja syliini sulkea. En joutanut pitkin siekailemaan; kiskoin itseni irti kaikista syrjätoimista, sillä ne eivät tuntuneet olevan minkään arvoisia sinun rinnallasi. Intoni oli niin suuri ja rakkauteni niin voimallinen, etten voinut antaa minkään esteen pidättää itseäni tapaamasta sinua niin pian kuin mahdollista. Yhdessätoista tiimassa samosin jalkasin sydänmaiden halki kahdeksan penikulmaa, saadakseni nauttia jälleennäkemisemme autuutta. Voi herra sitä iloa, mitä tunsin sydämessäni saavuttuani kotipihallesi. Mutta mitä minä tapasinkaan sinun kodissasi: petosta, vilpillisyyttä, uskottomuutta, valheellisuutta, valapattoisuutta, ja vieläpä niin törkeässä muodossa. Hyi toki. Semmoisen palkinnon minä sain kaiken uskollisuuteni ja vaivaini jälkeen!!! Silloin putosi raskas kuorma sydämelleni ja sitä ei tässä suhteessa voi kukaan pois vierittää. Olit kirjoittanut minulle rakkautta ja uskollisuutta hehkuvia kirjeitä, mutta tuona hetkenä selvisi että nekin olivat vaan petollisesta ja ulkokullatusta sydämestä lähteneitä. Luulen nyt jo ymmärtäväsi, minkätähden olen ollut sinulle tyly ja kylmä. Vai luuletko minua niin halpasieluiseksi ihmiseksi, että tyytyisin olemaan sinun hätävaranasi ja antaisin jotakin arvoa vielä noin huikentelevaiselle luonteelle . Ja lopuksi sanon nyt että meidän välimme on ainiaksi rikottu.
»Kaa, mitä sinä nyt?» Matti tarttui hänkin Esan rintapieliin. Jo hämärti päivä siksi, että Matti saattoi nähdä Esan kasvojen kummallisen ilmeen. »Mitä sinä kummailet?» uudisti Matti, kun ei Esa puhunut mitään, hammasta vain puri ja hypähteli. »Kuule Matti, emmehän me ole koskaan riidelleet, emmekä tapelleet ennen?» kysäisi Esa vihdoin. »No ei, mutta mitä sinä nyt turhailet?» »En minä turhaile.