United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kiitos, kiitos, vaimoseni", vastasi neuvos ja kääntyi oveen päin, josta kaunis, voimakas, noin yksi- tahi kaksitoista vuotias poika samassa riensi sisälle, juoksi kiireesti neuvoksen luokse ja kiersi molemmat käsivartensa hänen ympärillensä. "Toivotan onnea, isä kultani!" huudahti hän ääneen säihkyvin silmin, posket tavallista enemmän hehkuen. "Vahtimestari kertoi minulle jo kaikki!
ANTERO S. Rauhoita jo mieles, lapsi kultani!... EBBA. Rauhoita mieles, sanot sinä, armas isäni! Rauhoittukoon luonto, koska ukkonen jyskyttää taivaan ja maan pieliä! Rauhoittukoon meri, koska raivoava myrsky liikuttaa sen sisimpiä sisuksia ja kauheasti pieksää sen tuskasta läähättävää rintaa! Rauhoittakoon yön pimeydessä autiohon korpeen eksynyt lapsi mielensä, rauhoit... ANTERO S. Voi tyttäreni!
Mut kilpi tuo, se on kultani mun, ja tähdet on silmäis tulta, Ja minä se kotk' olen ilmassa, noin muiskun ma ryöstän sulta! Tahdotko, neitonen, kanssani tulla? Tahdotko luomisen henkiä kuulla? Tahdotko poimia kukkia maan? Tahdotko nähdä taivahan palon, Tähtitarhat ja kuuttaren valon? Tahdotko vaan! Tahdotko riemuja kanssani jakaa? Tahdotko surra, kun riemujen takaa Kohtavi silmää huolinen tie?
"Jos tahdot olla kultani, sinulle lahjoitan Punaisen kultakruununi, helmistä hohtavan." "Nuorelle puolisollesi, kuningas, anna se,
Sinähän olet oikein runollinen; sitä en minä ennen tiennyt!« huusi parooni. «Jos minä olisin runollinen, tulee se siitä, että minäkin olen kerran rakastanut!« «Mutta et ikinä noin tuhmapäisesti«. «Sitä et sinä tiedä; enkä minäkään osaa arvata, miten olisi käynyt, jos minut olisi kultani jättänyt niinkuin Marian«. «Lempo vieköön minut, jos minä tuota ymmärrän, ellet salaa jotakin.
»Kaikki johtuu vain siitä, että hän jo näin nuorena pääsi meidän jousimieskomppaniaamme», sanoi Le Balafré. »Minusta ei ole koskaan näin paljon melua nostettu, sisarenpoika kultani, syystä että olin jo viidenkolmatta vuoden vanha, ennenkun hovipojan virasta ylenin.»
Nyt ijäti minun!" "Voi, älä!" vastasi Dora. "Voi, älä, älä!" "Etkö sinä ole ijäti minun, Dora?" "Voi, kyllä, tietysti minä olen!" huudahti Dora, "mutta minä olen niin peloissani!" "Peloissasi, kultani?" "Niin. Minä en kärsi häntä", lausui Dora. "Miksi hän ei mene pois?" "Kuka, henkeni?" "Sinun ystäväsi", sanoi Dora. "Asia ei koske häneen yhtään. Kuinka typerä hän lienee!" "Armaani!"
Mutta asiasta toiseen! Näin paljon rahaa! Jalmari, kuinka se on mahdollista! Tässä on ihan liiaksi. Tavallista enemmän, sitä kai tarkoittaa minun säästävä emäntä kultani. Näetkö minulle on nyt juuri maksettu muuan vanha saamiseni ylioppilasajoilta rahat, joiden luulin ikipäiviksi menneen Kankkulan kaivoon. Ei sinun nyt tarvitse kitsastella.
Voimmehan käydä Louisen neuvomissa puodeissa, joista saa kaikkea helpolla. En voi milloinkaan iloita, ellet ota vastaan tarjoustani. Kas niin, nyt olet oma, rakas Saara kultani! Kiitos, kiitos! Oi, nyt tuntuu sydän oikein keveältä. Nyt pääsen tuosta ikävästä pukuhuolesta. Se on mielestäni oikein suuri voitto.»
Hän vastasi: "sepä suru mua vaivaa, Kun ei koskaan tule takaisin se laiva, Jossa kultani kulki Poikki aaltojen julki, Minun jätti ja surun syämehen sulki. Jo nyt outellut olen viikkoa kaksi Juuri tyhjään, näy ei tulevaksi; Mikä mahtanee olla! Jopa taisiki kuolla, Vain on vankina meren toisella puolla."