United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän lauloi niinkuin meitä ei olisi ollutkaan, huviksi itselleen ja iloksi metsän puille: »Ja älä sinä kultani silloin tule, kun on hiukan halla, sinun jälkesi tunnetahan joka portahalla.»
Kun mun kultani tulisi, Armahani asteleisi, Tuntisin ma tuon tulosta, Arvoaisin astunnasta, Jos ois vielä virstan päässä, Tahikka kahen takana. Utuna ulos menisin, Savuna pihalle saisin, Kipunoina kiiättäisin, Liekkinä lehauttaisin; Vierten vierehen menisin, Supostellen suun etehen.
Elsie kultani, me olemme suuressa velassa tälle Mr Chillinglylle " tässä hänen äänensä ja katseensa ilmoittivat syvää tuntoa "ja meidän tulee toimittaa niin että hänellä on niin hauskaa kuin suinkin. Minä tuon mukaani ystäväni Sir Thomaan, ja sinä käsket Mr Ewlyn'in ja hänen vaimonsa. Sir Thomas on hyvin järkevä mies, ja Ewlyn on hyvin oppinut.
"Te kai hyvin rakastatte poikanne tytärtä?" "Kuinkas muuten: hän on kaikista nuorin. Ohho! Kati kultani on niinkuin vanhan ajan ihmiset; hän nostattaa ja makauttaa minua eikä päästä pahaa sanaakaan: kernaasti soisin hänelle, että pian kuolisin, sillä hänen täytyy olla niin paljo kotona minun tähden; ja kun olen kuollut, niin tahdon vasta oikein rukoilla hänen puolestaan taivaassa."
Kirje oli ainoastaan neljän päivän vanha siis samaan aikaan lähetetty, kuin Nomteba oli ennustuksensa lausunut! sekä todisti suunnatonta nopeutta, jota Ula oli mahtanut käyttää; lähettämä-paikka näkyi olevan "Sirayon kraali". Sisältö oli seuraava: "Isä kultani! Olen täällä vankina, mutta älkää peljätkö että minulle mitään pahaa tapahtuisi.
"Siinä olet sinä oikeassa, Annette kultani, siinä olet sinä aivan oikeassa; ne ovat vaan pieni raha, lausuu muuan kirjailija", sanoi kamreeri... "Niin", lisäsi rouva, "Annette on kyllä viisas kiintyäksensä sellaisiin". "Mutta, mamma!... Luuleeko mamma että mies milloinkaan ajattelee vilpittömästi; minä en usko sitä". "Totta kai, ne miettivät yhtä rehellisesti kuin me ... mutta..."
Pyydän teitä siis, kertokaa ja kuulethan sinäkin sitä mielelläsi mies kultani!" Kanslianeuvos Heimberger nauroi vähän epäilevästi, mutta ilmoitti kuitenkin mieltymyksensä kohteliaalla kumarruksella. "No, minä koetan kertoa kaikki lyhyesti", sanoi herra Kluge myöntyväisesti, vaikka selvästi voi huomata ilon, millä hän rupesi puhelemaan mieliaineestansa.
Vihdoin, haastaen hiljalleen, kuustoistias äänsi: »Kultani, huonees tää, salakätkösi sun, jätä hetkeks, katselemaan huvituksia käy, iloleikkejä pirtin; näät, miten aihe se pieninkin voi riemua tuottaa.
Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla, Kuninkaan kultaisen kartanon puolla; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! On siellä tyttöjä, on soreoita, Kultani silmät ei katsele noita; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Kauniit on kukkaset, on kevät-aamu, Kauniimmat kultani silmät ja haamu; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo!
Voi minua onnetointa ... onnetointa hän otti kätensä rinnalta ja väänteli ne tuskallisesti. Elias! minun ystäväni, minun ylkäni, minun kultani, kaikki kadotan minä yhdellä kertaa. Hanna! Hanna! kuului huuto kartanolta. Hanna hypähti ylös. Minua huuetaan. Jumala anna minulle voimaa kärsiä. Hanna! Hanna, missä sinä olet? Se on Aato, joka minua huutaa. Aato! Hän läksi käymään kartanolle.