United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mahtavat herrat rypistivät kulmakarvojaan ja sanoivat että kyllä me vielä näytämme. Ja he laittoivat itsestään komitean, jonka tuli harkita, kuinka voitaisiin nöyryyttää Imatra. Ja komitea harkitsi ja päätti: "Hurjimman hyrskyn niskaan on rakennettava silta!" Se oli syntysana. Imatran yli rakennettiin silta todisteeksi siitä että taidekaunis on korkeampi aste kuin luonnonkaunis.
"Vai niin", vastasi Eugen, kohauttaen kulmakarvojaan, "vai niin ... enpä juuri ihmettele sitä." "Jollet välitä siitä sen enempää, niin en kerrokaan..." vastasi Dora loukkaantuneena. "Tietysti minä 'välitän' siitä, rakas Dora", sanoi Eugen nauraen, "sanoin vain, etten ihmetellyt sitä. Mitäpä muuta nuoret tytöt tekisivät?" Dora purskahti nauramaan.
"Oi Jupiter!" huudahti Chilon. Vinitius rypisti kulmakarvojaan. "Nyt saat mennä syömään ja sitten saat levätä. Mutta ennen iltaa et liiku tästä talosta mihinkään, ja yön tullessa lähdet minun kanssani Ostrianumiin." Hetkisen aikana kuvastui kreikkalaisen kasvoista kauhu ja epäilys, mutta sitten hän tyyntyi ja lausui: "Kuka sinua vastustaa, herra!
Kovat sanat kuolivat Miss Maryn huulille ja hän vastaanotti ainoastaan miesparan änkättyjä anteeksipyyntöjä kulmakarvojaan halveksivaisesti nostellen ja poimunteitansa huolellisesti ko'oten, ikäänkuin Sandysta niihin olisi voinut tarttua joku pahuus, jos hän likelle pääsi.
"Minä kysyn teiltä", sanoi kuningas, nojaten kyynäspäälleen, "ritarina ja ylimyksenä, ja vastauksestanne näen mitä arvoa kummalleki annatte tunsitteko, vaan ettekö tunteneet yhtään naista näitten rukoiliain joukossa?" "Mylord", sanoi Kenneth, sanoja tavotellen, "minä saatoin kenties arvata". "Ja minä saatan ehkä myöskin arvata", sanoi kuningas rypistäen kulmakarvojaan; "vaan tästä kyllin.
"Niin," virkkoi Vinitius kulmakarvojaan rypistellen, "se on kyllä mahdollista. Hän tekisi sen, jollei muusta syystä, niin näyttääkseen, että hänen tahtonsa täytyy tapahtua. Hän on vastaiseksi unohtanut sinut tai hän ei ole tahtonut muistaa sinua, koska hänen mielestään vahinko on tapahtunut minulle eikä hänelle.
Poika nousi, häntä värisytti, ja hän rypisti kulmakarvojaan; mutta hetken kuluttua otsa taas selveni ja se osoitti rohkeaa päätöstä. Vielä lapsuuden muisto säilyi sielussa, ja hän katseli innolla ja vakavuudella sitä.
Minä otan ne pois Aadolfilta, vastasi laamanni rypistäen kulmakarvojaan. Perkele hiipii meidän päivinämme ympäri moninaisissa kavalissa eri muodoissa, jatkoi Svenonius; luulisi viimeisten aikojen jo olevan tulossa.
Hänhän mun sieluani ilmi tavailee! Minunkin niin vois käydä, totisesti. Ei Wolfin varsi, käynti vain myös ääni on hänen; heitto pään on hänt', on häntä. Noin käsivarrellaan Wolf miekkaa kantoi, siveli käsin kulmakarvojaan, kuin silmiensä tulta peitellen. Kuin unhoittuukaan ajoiksi nuo kuvat syvälle syöpyneet, vaan sitten ne vain sana, ääni herättää! Von Stauffen!
Matkalla tricliniumiin astui hän käytävän läpi, joka oli määrätty palvelijain olinpaikaksi, ja siellä hän äkkiä näki Euniken siron vartalon nojaamassa seinää vasten. Hän muisti, ettei ollut antanut Teireisiaalle muuta käskyä kuin ruoskia Eunikeä. Kulmakarvojaan rypistellen alkoi hän etsiä häntä palvelijoiden joukosta. Mutta kun ei hän häntä nähnyt, kääntyi hän Euniken puoleen.